Maanantaina oli Nooan treenit. Aloitettiin lämppälenkillä, koiria ja ihmisiä tuli vastaan mutta niistä mentiin hienosti ohi. Treeneissä tehtiin kahta eri juttua, Kaisan kanssa pientä 7 esteen rataa ja Pedun kanssa putkijarrutusta. Aloitettiin tutustumalla rataan, tässä harjoiteltiin taas pakkovalssia ja kepit oli myös isossa roolissa. Rata: este-este-este-kepit-putki-kepit-este. Meillä oli tällä kerralla rimat, korkeutta 20cm. Kakkos hypylle tehtiin pakkovalssi josta kolmoshypyn kautta kepeille, josta putkeen ja takasin kepeille ja vikan hypyn yli "eteen" käskyllä. Aloitetaan siis siitä, että Nooa pysyy todella hyvin startissa, kerran karkas, mutta tajusin etten oo tarpeeks vahvistanut siellä pysymistä, eli muistin nyt taas käydä palkkaamassa pysymisestä ennen kuin kutsuin ekan hypyn yli. Pakkovalssi meni todella hyvin, kepeille mulla ei saa olla liian kiire, koska muuten Nooa lähtee mun kanssa juoksemaan ja kun kädellä ohjaan ni hakee edelleen enemmän eteen, eli menee keppejen ohi. Kun jättäydyin itse keppejen aloituksessa jälkeen aj vaan sanoin "kepit" niin Nooa löytä kepit ilman ongelmia, mutta heti jos juoksen sen kanssa samaan tahtiin niin menee aloituksesta ohi. Eli malttia mulle ja kun Nooa on pujottelemassa niin voi juosta ohi tai jättäytyä taakse, ei vaikuta Nooan etenemiseen. Nooa pujottelee jo hyvää vauhtia, kivaa kun voi juosta vierellä eikä vaan kävellä. Putkeen haki tosi hyvin ja haki hyvin kepeille kun tultiin takaisinpäin, muistin itse jäädä taakse ja vaan antaa käskyn. Kepeiltä vielä yksi hyppy jossa tahalleen jättäydyin taakse, jotta pääseen vahvistamaan eteen menoa. Vikan hypyn takana oli apuohjaaja palkan kanssa. Ja palkaksi tietty reviteltiin anrulelun kanssa. Tehtiin tämä rata muutaman kerran ja kepit pelkästään muutaman kerran, tosi hyvä mieli jäi ja kehitys on huimaa.

Sitten tauko, jonka jälkeen putkijarrutusta. Putkijarrutusta tehtiin yhden putken kanssa, eli putkeen lähetys jostain vajaasta 5m ja metri ennen putken suuta suhina jolla saadaan jarrutus aikaan. Minä ja palkka oltiin tietty samalla puolella, eli sillä puolella jonen halusin Nooan kääntyvän putkesta ulos tulon jälkeen. Nooa teki tiukkoja käännöskiä ja olin kovin kuuliainen. Kerran suhisin pikkasen liian aikasin ja Nooa oli hyvin kuuliainen ja käänty just ennen putkea muhun päin, tästä tietty palkka koska koira teki niin kuin pyysin, itseltäni vaan huono ajoitus eikä koira ehtinyt putkeen asti. Taidettiin tehdä 4 x oikealle ja sit vaihdettiin vasemmalle, yhden toiston jälkeen Nooan vauhti alkoi hyytyä ja poika oli vähän väsy, joten otettiin sit vaan 2 x vasemmalle. Tais ratatreeni vähän poikasta väsyttää, onhan se vielä pinei poju, vaikka onkin niin etevä  Treenien jälkeen loppujäähdyttely jonka jälkeen koira palautettiin omistajalleen. Totesin taas Kirsille kuinka hyvin oli mennyt ja Kirsi totesi että joku päivä ei tule hyvin menemään koska aina ei voi mennä hyvin. Tottahan se on, se päivä tulee vielä koska aina ei voi olla onnistuneet treenit, niin se vaan on. Mutta se päivä tulee kun on tullakseen, eikä sitä murehdita etukäteen.

Nita ei päässyt tiistaian tekniikkatreeniin kun mulla meni töissä hirmu pitkään. Meillä oli kokous joka kesti ja kesti joten treeneihin ei ehitty  Koti-ilta koirien kanssa, lenkkeillen ja pieniä tokojuttuja tehden.

Tuli tässä mieleen että Demi ja Nita ovat vähän muuttuneet. Nita joka aikaisemmin lenkillä pysytteli aina mun lähellä, max. 10-15 m päässä, huitelee nyt ties missä eikä oo enää niin huolissaan missä mä meen. Ihan kiva että napanuora on kasvanut  Yks ilta menin jopa piiloon kun Nita huiteli ties missä, en edes nähnyt sitä, jonkun aikaa meni kunnes Nita tuli ja löysi mut ja Demin. Tästä päästään siis siihen että Demi joka pentuna huiteli milloin missäkin eikä niin välittänyt missä mä meen, on alkanut pitämään mua paremmin silmällä. Kun Demi lähtee Nitan kanssa juoksemaan niin Demi jää siellä 20m päässä kattelemaan että missä mamma ja jää usien mua odottelemaan ja kun olen lähempänä jatkaa matkaa. Mä oon siis ehkäpä jo Demin silmissä tärkeämpi kuin Nita. Pikkasen aikaahan siihen meni, mutta kiva kun tällanen muutos on tullut. Tuo pieni on kyllä vieläkin itsenäinen mutta pitää jo hyvin mua silmällä.

Viikolla päätin myös kokeilla saanko neideistä yhteiskuvat noutokapulat suussa. Ajattelin että voi mennä ikä ja terveys, koska ajattelin että jompi kumpi kumminkin pudottelee kapulaa omin luvin, mutta vain kerran tipahti Demiltä kapula suusta. Tytöillä hieman eri puruotteet, Nita ottaa kapulan todella taakse kun Demillä yleensä pysyy siinä kulmureiden takana. Laatu nyt ei päätä huimaa näissä kuvissa, mutta olipahan pakko koittaa.


Kyllä Demikin jo osaa!


Aloitettiin Demille helpommasta, eli puisesta...


Ja sitten vielä vaihto ja kapulat toisinpäin