Alkuillasta käytiin vanhempieni luona viettämässä äitienpäivää. Nita pääsi matkaan mukaan ja kuten aina, reissu oli kannattava koska mummolassa saa aina nameja . Vanhemmillani on tapana antaa koirille nameja ruokailun/kahvin jälkeen. Eli kun äitienpäiväkahvit oli juotu niin koirat riviin ja lohipalat jakoon. Tämä käytäntö ei mua haittaa koska namit on mun hyväksymiä  (vain kuivattua lohta tai kanaa) ja Nita saa hyvin harvoin kotioloissa nameja, treenit on tietenkin asia erikseen. Mulla ei oo tapana antaa herkkuja ihan muuten vaan, tietty sellasiakin päiviä on, mutta harvemmin. Luita on Nitalla aina enkä nää mitään syytä miks pitäis joka päivä olla herkkuja antamassa joten on ihan kiva tapa että Nita saa mummolassa muutaman namin. Namien eteen joutuu kyllä mummolassakin "töitä" tekemään, joko istua/maata käskystä tai antaa tassua, vaatimukset ei sen korkeammalla mummolassa ole .

Illalla päätin avata pyöräilykauden. Tein siis Nitan kanssa iltalenkin pyöräillen. Aikaa meni semmoset reilu puol tuntia. Suurimmaks osaks matka taittu ravilla, mutta muutama spurtti laukkaa tehtiin myös. Nita on aina niin innoissaan kun pääsee laukkaamaan kun pyöräillään, se taitaa olla joku kohokohta. Nita kuunteli tosi hyvin käskyjä, vaikka alkuun ei meninannu muistaa että "väistä" käskyllä täytyy siirtyä sivummalle, käännökset meni hyvin ja koiran ohitukset myös. Tosin vastaan tuli onneks vaan yks koira. Teen pyörälenkit tarkotuksella aina illalla jotta olis mahollisimman vähän muita ihmisiä liikkeellä, ettei koko ajan tartte sit muita ohitella ja varoa. Pysyy paketti paremmin kasassa kun saa omassa rauhassa mennä, varsinkin kun tää pyötäily on edelleen aika uus juttu meille. Viime kesänä taisin pyöräillä Nitan kansa viis kertaa, tänä kesänä olis kyll tarkotus pyöräillä paljon enemmän, mut saa nähä.