Lauantaina tehtiin koirien kanssa pieni Hanko visiitti. Aamulla lähdin koirien kanssa Hankoon jossa Lea ja koirat meidän seuraa jo odotteli. Vietettiin päivää rannalla ja leirintäalueella. Käytiin Tulliniemessä koirien kanssa, ja voi vitsit se on ihanan pitkä ranta. Siellä oli tilaa vaikka kuinka, joten sulassa sovussa siellä oli koirat ja surffarit. Koirat sai siis olla vapaana ja siellähän ne paineli menemään turkit tuulessa huiskuen  Leluja otettiin myös mukaan, Demi ja Nita leikki suurimmaks osaks kahdestaan tolla narupallolla ja Ronja omi itselleen fresbeen, voi että se oli tyytyväinen. Demi kävi vedessä, tosin pysytteli rantavedessä, mutta isot aallot kyllä kasteli Demin melkein kokonaan. Nita sen sijaan pysytteli kauempana ja pysyi turkki kuivana. 

Rannalla oli paljon simpukoita joita Demi pisti suuhunsa minkä kerkesi, mä kyllä yritin kieltää, mutta tyyppi vaan rohmusi niitä niin onnessaan ja oli pirun nopea ja niitähän löytyi siellä rannalla jokapaikasta. Myös meduusoja nähtiin. Täytyy myöntää että mä en edes tienny että niitä on Suomessa  Pari kuvaa niistäkin piti napata, ihan vaan todistusaineistoksi jos sattumoisin olis muitakin jotka ei tiennyt niiden olemassaoloa. Pienimmät oli halkaisijaltaan 3cm ja isoimmat n. 8cm.

Oli kyllä kiva päivä, kiitti vaan siskolle kun kutsuit meidät mukaan. 

Tänään käytiin Nitan kasvattajalla kyläilemässä. Demi ja Roy löysivät nopeasti yhteisen sävelen ja leikkivät todella kivasti yhdessä. Nita sen sijaan räkytti vieressä kun ei halunnut mukaan, mutta nähtävästi ärsytti kun muut leikki. Kun siinä sitten kahviteltiin niin Nita istui nätisti mun sylissä. Joo, Nita kuvittelee olevansa sylikoira  ja niin se onkin, ihan mun oma pieni sylikoira Elvis 10vko pääsi myös pihalle leikkimään, Demi oli vaan pikkasen liian raju joten Elvis sai olla kuistilla siihen asti että Demi ja Roy olivat leikkineet valmiiksi ja hiukan rouhoittuneet. Kiitokset Monicalle kahviseurasta ja Demi kiittää Royta leikkiseurasta

Demi tykkää kovasti kantaa tavaroita suussaan ja tänään tuli aamulla huomattua että tuo pieni musta kantaa mun puhelinta suussaan. Tosi nätisti kyllä pitää, ei yhtään pureskele , mutta nyt mä taidan tietää miks mun kännykkä ei aina oo just siellä mihin sen oo jättäny. Sohvapöydältä on kännykkä siirtynyt ihmeellisesti sohvalle....