Torstaina käytiin tarkastamassa että millaisessa paikassa Espoon toko koe järjestetään. Olin tietenki unohtanu kartasta kattoo missä se himskatin koulu oli, joten meni hetki ennen kun löysin perille ja ehdin ajaa kyseisen koulu ohi 3 kertaa, reatgoimatta siihen... Koulun urheilukenttä on todella iso ja siellä siis tuo  koe pidetään. Kentän toisella laidalla menee autotie ja toisella laidalla kävelytie. Kun paikanpäälle oltiin menty niin pitihän siellä vähän treenatakin. Seuraamiset oli kivoja, kontakti pysyi uudesta ympäristöstä huolimatta, Liikkeestä maahan hyvä aj nopea, liikkeestä seis hyvä, mutta taas vähän likkahteli kun tuli luokse. Luoksetulot oli hyviä, tulee kovalla laukalla luokse . Leikin Nitan kanssa jonkun verran jotta sillä olisi kivaa. Uusissa paikoissa ei yleensä keskittyminen oo mitään huippuluokkaa joten olin kyllä iahn tyytyväinen esitykseen. Tosin paikallamakuu oli aivan kamala! Nita alko vinkumaan jo kun otin sen sivulle ja käskin maahan, ei ollut sekuntiakaan hiljaa, olin kumminkin lähellä, mutta ei vaikuttanut asiaan. Haukkui jopa ohikulkijoille. Otin uudestaan vähän myöhemmin jolloin sujui ihan ok. Mitattiin oikea etäisyys koiraan paikallamakuussa ja kylläpä se matka näytti pitkälle. Pitää siis kotioloissa treenata tota oikeeta matkaa koska en kyllä noin pitkää etäisyyttä oo pitäny.

Perjantaina treenasin lenkin ohessa, kaikki sujui tosi kivasti. 2 min paikallamakuu ja etäisyyttä 15 m. sujui tosi hienosti, ei mitään ääntelyä. Ehkä se vielä tästä. Onhan vielä melkeen 2 kk aikaa treenata kokeeseen, kyllä se siitä.

Eilen Hyvinkäällä, muutaman viikon tauon jälkeen ohjatut agilitytreenit. Tehtiin lyhyttä radanpätkää jossa koiran piti odottaa ohjeita. Ennen kun Nita tajus että palkkaa ei tuu kun keksii omia ratkasuja niin meni hetki, mutta sit ku tajus että  hei, jos mä joka etseen jälkeen vilkasen tota mammaa niin se kyllä kertoo minne meen. Ja kun Nita tän hiffas ni hyvin meni, odotti käskyjä ja lopputlos oli se että radanpätkä meni tosi kivasti kun malttoi kuunnella eikä vaan koheltaa. Otin loppuun myös keppejä, meni ihan ok, tosin ei niin hyvin ku tiistaina. Keinua mentiin myös muutamaan kertaan, ei puhettakaan mistään varovaisuudesta. Ei siis se putoaminen ollutkaa ehkä niin pelottavaa...

Tänään aamulla Juvanmalmille omiin agitreeneihin. Olin ajatellu että jätän tän päivän treenit väliin kun yö meni vähän pitkäks. Sisko sitte aamulla soitti ja painosti mut mukaan. Ihan kivoin mielin mutta väsyneenä ilmestyin hallille. Hallilla oli valmis rata ja sitä sitten tehtiin. Tuli heti alkuun todettua että ei pysty juoksee, alkuun kyllä yritin mutta sydän hakkas niin sataa ettei vaan voinu. Kai se ihan oikeestikin on niin ettei krapulassa voi urheilla, pitihän se itekki kokeilla, tyhmä mikä tyhmä. Otin sit vähän rauhallisemmin, tehtiin keppejä ja vähän tokoiltiin aj sit vaan katottiin muiden treeniä.