Launtaina tokoiltiin Niittykummun hiekkakentällä, tarkotuksena tehä palkkaamattomuustreeniä molemmilla. Nita sai alottaa, tehtiin voi liikkeitä. Aloitettiin ruudulla ja voi voi sentään, ruutu oli kadoksissa, Nita lähti hyppimään edestakasin vieressä ollutta hyppyä. Lähetin uudestaan ja nyt löytyi ruutu ja Nita pysähty ruudussa ja meni maahan mun käskystä, mutta oli puoliksi ruudun ulkopuolella kun mun käsky tuli liian myöhään. Mulla on tässä itselläni ongelma, annan jatkuvasti ruudussa käskyn liian myöhään, Nita tottelee heti mun käskyä joten kunhan vaan ite oppisin huutaman käskyn ajoissa. Ruudun loppuosa ok. Sitten oli vuorossa metallinouto. Tää on ollu Nitalla oikein hyvällä mallilla, mutta juu ei tänään. Lähti taas ties minne, mutta ei kapulalle. Hain kapulan ja heitin uudestaan jolloin hyvin. Sitten hyppynouto metallilla, hyvä. Seuraaminen, Kirsin liikkuroimana. Kaikki muut hyvin, paitsi mun vasemmalle käännökset oli kuulemma kummallisia ja askeleet sivulle vois olla isompia. Seuraaminen tuntu ei niin hyvälle, joten taas olis ollu hyötyä videokamerasta josta olis nähny että näyttää hyvälle vaikka tuntuu huonolle. Sitten luoksetulo. Lähtu hyvällä laukalla, just ennen kun olin antamassa pysähtymisen käsimerkkiä katto muualle ja ei siis voinut toteuttaa pysähtymistä kun ei edes tiennyt että mä sellasta yritin. Maahanmeno hyvin kun siinä onneks käytän käskynä ääntä. Loppuosa hyvin. Tässä nyt tuli ekaa kertaa sellanen tilanne jossa Nita luoksetulossa kattelee muualle ja tuli huomattua miks pelkkä käsimerkki on huono, mutta minkäs voit... Luoksetulon jälkeen sai palkkaa, ensin heiteltiin narupalloa ja sen jälkeen sai ruokaa. Vikana ja tarkoituksella erikseen tunnaria joka on se meidän painajainen nro.1. Piilotin ensin 2 x, löysi hyvin. Sitten laitettiin hiekalle oma ja vieras. Haisteli, mutta käytti eka hampaat vieraassa. Uudestaan jolloin ei haistellut, otti ekan, vaihto tokaan ja oli ihan pihalla. Otin sitten vielä yhden piilotetun joka hyvä. Mä en oikeesti tiiä mitä tolle tunnarille pitäis tehdä.. Luulen että otan kesän aikana yksärin joltain pro:lta ja kysyn neuvoja tähän. Mutta ei todellakaan putkeen mennyt Nitan treenit. Ääntä oli alussa paljon, lopussa ei ollenkaan, otti kovasti häiriötä kaikesta  Ei tässä muuta kun kovasti treeniä ja enemmän häiriötä.

Demi teki myös palkkaamattomuus treeniä, mutta aloitettiin luoksepäästävyydellä ja liikkeestä seisomisella, joista sai heti palkkaa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, koska tajusin ettei sitä olla ollenkaan treenattu, hups. No luoksepäästävyydessä ei mitään ongelmaa, pysyi istumassa, antoi lääppiä. Sitten liikkeestä seisominen. Ekasta käskystä ei pysähtynyt, toisesta pysähty, mutta otti vielä mun perään hiippailuaskeleita. Kun palasin luokse, otti jälleen muutaman askeleen. Selkeesti tarttee seisomiseen vielä lisää treeniä sekä asennon pitämiseen kun mä liikun. Sitten vuorossa liikkuroitu seuraaminen, joka ihan hyvä, yks vai kaks perusasentoa jäi tekemättä pysähtymisen yhteydessä. Sitten hyppy, johon tarvis useamman käskyn, seisahtu heti käskystä ja mun tullessa viereen otti muutaman askeleen. Sitten luoksetulo joka oikein hyvä. Ja sitten juostiin kassille, jossa palkka. Hyvin Demi kesti kolme liikettä putkeen ilman namipalkkaa, eli jakso työskennellä pelkillä kehuilla  Kaikkea siis treenataan lisää, mutta tarkotus olikin tsekata missä mennään. Loppuun vielä paikallamakuu Nooan kanssa ja häiriössä. Hyvin meni ekalla käskyllä maahan, pää vähän kääntyili, mutta pysyi hyvin (olin itse 20m päässä), kunnes Kirsi vapautti Nooan ja alkoi leikkimään siinä kovin lähellä. Tämä oli siis vielä liian iso häiriö. Palautin Demin omalle paikalle ja otettiin uudestaan, nyt nousi heti istumaan, pieni äp-äp ja vapautin ja otettiin uudestaan. Tehtiin samalla tavalla, kun Demi ja Nooa oli ollut paikallamakuussa ehkä 1min, meni Kirsi Nooan luokse vapautti Nooan ja leikki, nyt vähän kauempana. Demi pysyi nyt hyvin maassa. Kun 2 min oli kulunut, menin Demin luokse, vapautin ja palkkasin. Lisää treeniä paikallamakuuseen ja sellasta treeniä jossa vieruskaveri lähtee (tai vapautetaan) pois, mutta ihan kivalla mallilla tämä.

Tänään oltiinkin sitten melkein koko päivä Hyvinkäällä. Tokotoimikunnan vuokraamalla Hyvinkään käyttökoirien kentällä aloitettiin. Demi oli autossa, luukku auki, kun ammuttiin toiselle koiralle joka suoritti seuraamista. Istuin siinä takaluukun reunalla jotta näin miten Demi reagoi. Demi ei reagoinut ampumiseen mitenkään, ei edes päätä kääntänyt  Vähän myöhemmin ammuin minä, edelleen kentällä oleville koirakoille, mutta nyt kukaan ei ollut Demin lähellä, tosin toisen koirakon ohjaaja katseli Demin reaktiota, ei edelleenkään reagoinut. Lopuksi ammuttiin vielä Demille niin että minä seisoin kentän laidalla ja Demi oli mulla hihnassa, ekaan ei reagoinut, toisella laukauksella käänsi päätä ampujan suuntaan. Mutta hyvältä näyttää, taitava likka  Demi pääsi kentälle hyppimään myös pk hyppyä. Hyppyytettiin Pian kanssa Demiä edes takas. Aloitettiin 60cm, sitten Pia nosti 70cm ja lopuksi 80 cm jonka jälkeen vielä 70cm. Onneks mä en nähny kun Pia nosti hypyn 80 cm koska mulle olisin jännittäny kovasti. Hyvin Demi hyppäs. Sitten siinä vapaana ollessan Demi nouti kapuloita. Aloitti pienestä ja lopetti 1kg kapulaan, ihan vapaahetosesti niitä nouti 

Kentältä siirryttiin Tebiksen kautta rehupellolle, jonne tehtiin jäljet. Demin eka jälki oli 210 askelta (n. 70m mun laskujen mukaan). Pelto oli kuiva ja tuuli jonkun verran, nameja vaihtelevasti. Jälki vanheni ehkä 15min?. Demillä oli alussa vaikeata, löysi kyllä jäljen, mutta kun maa oli todella kuivaa oli se selkeesti vaikeata. Pää nousi ylös ja yritit ottaa hajua ilmasta, veti sivulle ja vähän sinne sun tänne. Ei jatkettu etenemistä ennen kuin kuono oli maassa. Välillä eteneminen tyssäs joksikin aikaa kun vaan haahuili jäljen sivuilla ja pää oli ylhäällä. Alkuräpellyksen jälkeen jäljestäminen alkoi sujumaan ja puolet jäljestä meni hyvin, onneks oli vähän pidempi jälki, muuten ei olis ehkä sitä hyvää jäljestystä ehtinyt tulla. Loppupalkalla opetin Demin menemään maahan, eli ilmasis ehkä maahanmenolla sit joskus. Välissä Einarin jälki ja sitten tein Demille vielä toisen jäljen jonka pituus oli 150 askelta. Tämä jälki meni samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, eli alussa vaikeuksia ja loppua kohden parani. Jatkossa pitää muistaa että vaikeammissa olosuhteissa helpotetaan, enemmän namia matkalle ja muutenkin pitää muistaa että alussa nameja tiihempään, keskivaiheella enemmän tyhjiä ja loppua kohden taas tiheämpään. Ja voin kulkea siinä Demin takana jotta ei sitten pääse kovin kauas jos alkaa haahuilemaan. Pellolta sitten vielä Pialle, jossa siistittiin korva- ja tassukarvat. Demi pääsi myös leikkimään ja tyyppi oli aika innoissaan nahkasesta isosta pallosta, myös 2v. poika oli Demin mielestä kiva. Välillä vähän näytti rajulta, kun Demi innostu pojasta ja pallosta. Kiitos Pia taas kaikesta