tiistai, 15. toukokuu 2012
Aksaa, jälkeä sekä tunnari
Aksan jälkeen ajoin Puolarmetsään tekemään Demille jäljen. Jälki oli pisin tähän mennessä ja tän vuoden toinen jälki. Jäljellä pituutta n. 60m. Laitoiin alkuun namia joka askeleelle, mutta sitten vähensin niin että ajoittain oli 8 askelta ilman ja sitten taas muutama putkeen. Autossa laitoin Demille valjaat ja sanoin jäljelle, tyyppi oli jo innoissaan ja kun autosta sai tulla alko heti hasitelemaan että missä jälki. Mentiin jäljen aloituskohtaan ja aloitettiin. Mun ei tarvinnu näyttää mistä jälki alko, koska Demi löysi aloituksen itse. Alku oli vähän hakemista, tarkasteli aika paljon sivuttaisuunnassa missä jälki menee, mutta luulen sen johtuneen siitä että aikasemmin illalla oli tuolla samalla nutrsilla näyttelytreenit. En ajatellut että ne ihan koko nurtsia oli käyttänyt, mutta ehkä oli kun otti alussa melkosesti häiriötä. N. 10m jälkeen alko jäljestämään oikein näppärästi, nenä maassa eteni, eli ihan hyvin sujui jäljestys
Nitalle tein myös jäljen. Nita pääsi tekemään elämänsä ekaa jälkeä. Jälki oli 10m pitkä ja namia melkein joka askeleella. Nita oli kyllä alussa niin pihalla, söin namin sieltä täältä, mutta meni monen ohi, vaikka kuinka yritin pitää liinaa kireällä niin ettei pääse jatkamaan. Tästä häiriintyi ja nosti pään kokonaan ylös ja katseli ns. maisemia. Näytin missä jälki oli ja taas söi muutaman ja oli pihalla. Hetken odottelin ja sitten taas autoin kunnes alko vähän tajuamaan jutun ideaa. Täytynee tehdä joku päivä uus jälki Nitalle, koska oli selvästi vaikea homma sille. Nitalle tein vielä sitten tunnarin piilotusta x 2, löysi hyvin. Hain autosta vielä pihdeillä yhden puhtaan ja laitoin oman siihen viereen. Lähetin "tuo oma", kävi haistelemassa ja toi omna, jess! Yritän jäljestyksen avulla saada Nitan neää auki, jotta toi tunnari alkais sujumaan, sa nähdä miten käy. Tänään ainakin näytti hyvälle. Loppuun vielä lenkille koirien kanssa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.