Tänään oli kauan odotettu MH-luonnekuvaus Nurmijärven Nukarissa. Kuvaajina toimivat Marina Bast ja Riitta Liimatainen.

Tultiin paikan päälle puolenpäivän aikaan ja ehdinkin nähdä kaks koirakkoa ennen Nitan vuoroa. Nitan hain autosta 5 min ennen meidän vuoroa, odotellessa piippaili ja haukku. Kuvaus sujui niin kuin olin etukäteen ajatellutkin, Nita toimi siis juuri niin kuin yleensä toimii pelottavissa tilanteissa, myös pelkät odottelut, vieraiden ihmisten käsittelyt menivät niin kuin aina. Joten mitään yllätyksiä ei suoranaisesti tullut. Tässä video http://youtu.be/I4wTouaAIn0 . Ja joitain omia mietteitä tähän laitan, mutta tarkemmat tiedot kuvauksesta (kuvaajien näkemykset) löytää blogin oikeasta reunasta kohdasta Luonne.

Alkuhaastattelu, Nita pyöri ympärillä, antoi koskettaa, katsoa hampaat.

 (kuva: Anne N-L)

 (kuva: Anne N-L)

Elikkäs... Nita ei leikkinyt testinohjaajan kanssa, mutta sen nyt osasinkin arvata, koska Nita ei muutenkaan leiki vieraiden ihmisten tai vieraiden lelujen kanssa.

 (kuva: Anne N-L)

Nita ei myöskään kiinnostunut viehestä, olisin yllättynyt jos olisi lähtenyt perään. Nitahan kyllä kotipihassa juoksisi rusakoiden perässä, mutta tämä mamma nyt vaan on niin tylsä että karjasee aina EI, kun neiti rusakon perään on lähdössä.

Aktiviteettitaso oli sellanen osio, jossa seistiin 3 min paikoillaan tekemättä mitään. Nita teki niin kuin aina kun joutuu odottelemaan eli alkaa piippailemaan. Olin jopa odottanut haukkumista ja muhun päin hyppimistä, mutta sitä ei tällä kertaatehnyt, piippailu riitti. Eli rauhaton tuo koira on.

 Etäleikki, jossa avustaja kutsuu koiraa leikkimään kauemmas, no Nitaahan ei kiinnostanut. Eihän Nita nyt vieraiden ihmisten kanssa leiki, saatikka jos pitää lähteä mun luo kauemmas. Eli odotettu reaktio.

Haalari, pelästy haalaria, kuten osasin kuvitella, mutta jäi mun lähelle parin metrin päähän mun taakse. Olin ajatellut että pakenee pikkasen kauemmas. Tuli haistelemaan haalaria, kun menin haalarin luo ja juttelin sille ja kutsuin Nitaa. Haalarin ohitukset meni hyvin. Tästä olen positiivisesti yllättynyt koska ajattelin että väistää kunnolla ohittaessa.

Räminälaite, pelästyy ja pakenee alle 5 m.

Aaveet oli pelottavat, alkuun Nita pysy mun edessä ja vähitellen siirty mun taakse. Oli hiljaa, kunnes aaveet tuli lähelle. Välillä oli haistellut maata ja katsonut tuttuihin päin yleisössä. Ei tullut aaveiden luo, vaikka mä menin, tuli vasta kun otin oikeanpuoleiselta aaveelta hupun pois ja kutsuin ja kehuin, niin ja haukku koko ajan. Kesti kauan, mutta kävi haistelemassa aavetta. Toisen aaveen luo ei tullut ja kun siirryin aaveen toiselle puolelle, haukku koko ajan. Ei uskaltanut siis tulla vasemman puoleisen aaveen luokse, vaikka huppu otettiin pois ja olin aaveen luona kyykyssä ja kutsuin Nitaa luokse. Lähimmillään tuli metrin päähän, mutta ei tullut haistelemaan.

Lopuks uus leikki, ei edelleenkään leikkinyt vieraalla lelulla.

Ennen ampumista leikin omalla lelulla, leikki hyvin kunnes ammuttiin, sen jälkeen ei koskenutkaan leluun, ammuttiin uudestaan, pelkäs selkeesti. Ei ammuttu enempää. Ampumisen reaktio tuli kyllä vähän yllättäen, en olis uskonu noin voimakasta reaktiota.

Nita käveli omin jaloin autolle, auton luona ei halunnu leikkiä ja alkuun ei myöskään halunnut nameja. Hetken päästä namit kumminkin kelpas. Meni mielellään autoon. Autossa oli rauhallinen ja kotonakin on illalla vaan nukkunut ja syönyt luuta. Eli ihan hyvin menee . Oli kyllä koiralle rankka kokemus, mutta siitä selvittiin. Sain kuvaajilta vahvistuksen omiin näkemyksiini Nitan luonteesta ja sen heikkouksista. On tavallaan kiva tunne, kun kuvaus meni niin kuin olin aavistellut, eli olen osannut lukea koiraani. Arjessa toimii juuri niin kuin tänään kuvauksessa. Useat asiat jännittävät Nitaa, mutta niistä selvitään yhdessä. Nita luottaa siihen että mun kanssa selviää eikä sitä jätetä pulaan. Ihan arjessakin juttelen erinäköisille asioille jos ne Nitaa pelottavat joten nuo tilanteet ovat ihan tuttuja. Ja Nitahan tulee katsomaan vaikka mitä jos sitä houkuttelen ja kehun.

Vaikka puutteita löytyy niin Nitassa on kyllä paljon hyviäkin puolia ja noiden puutteidenkin kanssa selviää kun tekee töitä niiden eteen ja ottaa asioita huomioon. Nita on ihana koira ja treenikaveri ja sen kanssa onnistuu treenaaminen ja kilpaileminen. Ennakoida pitää ja kisapaikoille mennään ajoissa jotta ehditään tutustua paikkoihin. Nitahan ei myöskään lähde kauas mun luota ja se helpottaa elämää kovasti, kun voi olla aina varma ettei Nita lähde kenenkään koiran tai ihmisen luokse yksinään. Nitan luottamus on myös aivan ihana piirre, kuin myös miellyttämishalu. Mahtava koira kaikesta huolimatta