Maanantaina oli pentuagilityt. Kävin noukkimassa Kirsin ja Nooan kyytiin ja sitten matka jatkui hallille. Käytiin eka lämppälenkillä ja sitten treenneihin. Tehtiin 11 esteen rataa, jossa oli putkia, pussi, muuri ja perus hyppyjä. Tutustuttiin rataan ja sen jälkeen päästiinkin ekaksi Nooan kanssa. Nooa ei ole ikinä mennyt pussia, joten otettiin muutama lähetys pussiin ja kun se sujui hyvin niin aloitettiin rata. Eka vaikeampi kohta tuli heti 2-3 esteillä. Ennen 2. hyppyä piti tehdä valssi jotta saa koiran käännettyä muurille (3.), mutta koska mun valssi oli alkuun vähän myöhässä meni Nooa muurista ohi, sen takia että kaarratti liikaa ekä saanut ohjattua kunnon linjalle. Kun valssasin ajoissa sain Nooan paremmalle linjalle ja kun vielä tein pienen vekin niin johan se muurikin onnistui. Muurin jälkeen lähetys putkeen jonka jälkeen perushyppy jolla tein jaakotuksen, jotta sain käännettyä seuraavaan putkeen. Täytyy todeta että Nooa luki todella hyvin jaakotuksen, vaikkei sen kanssa jaakotusta vielä olla treenattukkaan. Jaakotuksen jälkeen tuli S-putki, onnistuin ohjaamaan Nooan ohi useampaan kertaan. Otin ehkä liikaa haltuun jaakotuksen jälkeen enkä sitten antanut kunnon käskyä tai siis en kai tarpeeksi ajoissa. Ohjasin kyllä kädellä, mutta Nooa tarvitsee suullisia käskyjä, kun ei vielä osaa lukea pelkästään ohjausta. Nooa kun osaa hakea putkia kun sanoo "putkeen", mutta ei niin helposti pelkällä ohjauksella. No saatiin kyllä onnistumaan ja sitten mentiin takaisin muurin jälkeiseen putkeen jonka jälkeen este ja pussi ja sitten olikin vaan loppusuora. Vikan hypyn takana odotti narupallo palkkana.  Nooa oli kyllä todella hieno poika. Nooa lukee todella hyvin mun ohjausta, vaikka ei ole ennen näitä ohjattuja treenejä tehnyt kuin muistaakseni vain valssia ja pakkovalssia. Vauhtia pojalla riittää ja intoa. Itselle vaikeinta on vielä se kun Nooa on mulle treenimielessä vielä uus tuttavuus, niin hankalaa on ajoitus, mutta kyllä se tästä kun yhteisiä treenejä tulee lisää. Tehtiin vielä treenien loppuun keppejä verkoilla, 2 toistoa molemmilta puolilta ohjattuna. Pää oli alhaalla ja tekniikka hyvä, jess. Olipas kyllä kivat treenit 

Tiistaina oli Nitan treenit. Parkkipaikalla oli vaan muutama auto kun hallille tulin. Sää oli kyllä ihan kamala ja kun kouluttaja tuli niin kertoi että kaikki muut paitsi minä ja yks muu oli perunut treenit. Kouluttajamme ei siis ollut ottanut treenisuunnitelmaa mukaan vaan ajatteli että saadaan itse päättää mihin keskitytään. En ihan eka tiennyt mitä haluan tehdä, kaikissa ohjaustekniikoissa hiomista riittäis ja uusiakin olis voinut opetella... kun siinä sitten hetken mietin sain samalla palautetta treeneistämme. Mulla on kuulemma ohjaustekniikka hyvällä mallilla ja Nita lukee mun ohjausta hyvin. Nitan hyppytekniikka on hyvä, mutta vauhtia vois olla vähän lisää..Toki huomautti että collieksi on treeneissä ollut ihan hyvä vauhti. No olin tietenkin melko tyytyväinen kuulemaani, hyvä näin. No kun olin ehtinyt miettiä niin halusin että Pirjo tsekkaa Nitan pujottelun koska toinen kouluttajamme on Nitan tekniikasta sanonut ja kyllähän olen itsekin huomannut että Nita pujottelee pää melko ylhäällä. Pirjo halusi nähdä Nitan pujottelun joten ei muuta kun näyttämään. Tuomio oli että tekniikka pitää alkaa muuttamaan. Osaa kyllä pujotella ja vauhti ok, mutta tekniikka ei ole optimaalinen. Kokeiltiin niin ettöä vedätän Nitaa ja pidän kättä alhaalla. Tämä auttoi ja Nita laski päätä alemmas ja tekniikka parani. Pirjolla oli narupallo palkkana ja Nita jopa veti Pirjon kanssa narupalloa, wtf?! Kiva oli nähdä että Nita leikkii vieraiden kanssa. Koitettiin sitten niin että vedätän Nitaa mutta tällä kertaa niin että mulla oli narupallo kädessä joka meni maata pitkin. Nyt teknikka oli kuulemma todella hyvä, eli näin pitää nyt jatkaa jonkun aikaa, jotta Nita itse huomaa että tällainen tekniikka on parempi ja nopeampi eteneminen helppoa. Kerroin myös Pirjolle että varsinkin kisoissa Nita on epävarma kepeillä ja usien pysähtyy haukkumaan johonkin keppiväiin ennen kuin jatkaa. Pirjo kysyikin että jännitänkö itse keppejä kisoissa. No kyllä jännitän, eli hehe heh, onko yllättävää että Nitakin jännittää. Eli lisää treeniä ja näin saamme molemmat lisää itsevarmuutta.

Mietittiin vielä verkkoja, lähinnä ykkösväliin. Ihan vaan sen takia että päästäis treenaamaan keppikulmia, jotka vaikeita Nitalle. Nita on toki näissäkin edistynyt, mutta toivoisin varmempia sisäänmenoja mistä keppikulmasta tahansa. Kokeiltiin sitten yhdellä verkolla, eka ihan ok, mutta parin toiston jälkeen Nita mielestä verkko olikin ihan kummallinen, hyppi verkon yli ja otti selkeästi painetta tilanteesta. Päätettiin lopettaa siihen kun sain menemään ok vaikka olikin se yksi verkko. Tehtiin loppuun vauhtirataa jotta saatiin Nitalle taas hyvää mieltä ja itseluottamusta. Nyt täytyy vaan alkaa treenata keppejä ja pyrkiä saamaan hyvä tekniikka, mielummin pari toistoa hyvällä tekniikalla kuin monta huonolla.

Ihan mahtavaa kun pystyttiin paneutumaan tähän ongelmaan. Normaali ryhmätreeneissä ei yleensä ole mahdollisuutta valita mitään erityisiä ongelmia mihin pureutua, varsinkaan niin että kaikki voi valita mitä haluaa. Pirjohan pitää meille tekniikka treenejä joka toinen viikkoa, hiotaan aina jotain tiettyä ohjaustekniikkaa ja käytetään muutamaa estettä ja putkea eli lyhyt radanpätkä jossa ohjaustekniikka on aina SE juttu. Sen takia Pirjo ei ollut koskaan nähnyt Nitan pujottelua. Tällasista treeneistä on kyllä hurjasti hyötyä, ja se tekniikka on niin tärkeetä, sekä ohjaajan että koiran. Mä niin tykkään tällasista tekniikka jutuista. 

Päätin etten nyt ilmota Nitaa mihinkään kisoihin ennen kuin ollaan saatu kepit parempaan jamaan. Kyllä me kisoihin ehditään.