Ajoin Monicalle ajoissa ennen Hyvinkäälle lähtöä. Nita pääs pihalle koirien kans. Roy pääs myös pihalle isojen kanssa. Roy (9 vko:a) oli kovin kiinnostunu Nitasta, mutta Nita ei todellakaan ollu kiinnostunu Roysta. Roy juoksi Nitan perässä ja Nita vaan väisti tai juoksi pois...voi sitä. Ehkä Nita ens kerralla ymmärtää että Roy on mukava kaveri. Oli muuten kasvanu ihan kauheesti, tuo ihana soppeli poju . 

Tarja oli ihan kivan radan meille keksiny, tässä joku suuntaa antava ratapiirrustus:

Tässä nyt vähän mietteitä radan hankalasta kohasta ja muustakin. Vaikein kohta mulle ja Nitalle oli keppejen jälkeinen este (nro. 7.), en ajatellu sen olevan mikään hankala mutta sitä se vaan oli. Nita hyppäs esteen monta kertaa väärästä suunnasta, vaikka mun oma linja oli kuulemma hyvä ja "vedin" Nitaa oikeeseen suuntaan ni hakeutu esteen väärälle puolelle. Otin Nitan halutuun, mutta kumminkin väräälle puolelle meni, sit koitin että  aloin keppejen loppuvaiheessa jo siirtymä vasemmalle ja yritin selkeesti muuttaa linjaa jotta tajuis minne päin ollaan menossa, taas väärin. Lopuks otettiin namilla niin että palkkasin heti keppejen jälkeen ja otin namilla sen sille linjalle kun mitä olin ajatellu ja siitä sitte lähetys esteelle ja sit onnistu. Uudestaan mutta ilman namia keppejen jälkeen ja hyvin meni, eli tulihan se onnistuminenkin  . A:lle ja puomin loppuun laitettiin namialusta jotta saatiin hyvät kontaktit. Tarja huomautti että pitäis vähän pienenpiä namialustoja käyttää kun olis tarkotus niitä häivyttääkkin , nojoo, ei tullu mieleen, mulla kun on ollu pakastinrasian kansi iät ja ajat, tai siis aina kun oon muistanu niitä käyttää. Viime viikolla kyllä päätin että on pakko muistaa käyttää namialustaa jotta saadaan juoksukontaktit toimimaan kunnolla. Hyvin meni kontaktit kun nameja löyty! Nita himmas puomilla ihmeellisesti. Otettiin sit pelkästään puomia loppuun ku Tarja jäi miettiin että mistä se himmaaminen johtu. No Nita kuulemma kyyläs sitä mustaa putkea joka oli puomin alla. Eli ei siis mitään kummempaa. Niin ja ainiijoo, Nita haki radalla hienosti kepeille ja meni ekalla kerralla hyvällä vauhdilla. Toistoilla vauhtii taas vähän katos... 

Tunnin lopussa kun meijän vuoro ei enää ollu niin otin vähän kapula reeniä. Nita otti kapulan suuhun käskystä ja ehin sanoo "irti" ennen kuin räkäs kapulan ulos, olin siis aika nopee. Nita pitää siis kapulaa hyvin hyvin lyhkäsen ajan suussa, mutta pääasia että pitää ja ehin pyytää sitä luovutusta. Muutaman kerran räkäs kapulan het pois, tästä ei tietenkään palkkaa saanu ja otti kapulan uusiks ja piti sen pienen hetken että sain sanottua "irti".  

Oltiin eilen muuten pyöräilemässä Nitan kans. Hyvin meni, kunnes yhessä ohitustilanteessa Nita hyppäs suoraan mun pyörän eteen! Tilanne oli siis se että pyöräiltiin Nitan kanssa rauhallista vauhtia yhen koiran ohi (Nita oli penkan puolella), kun oltiin jo melkein ohi niin se koira pääs hyökkää sieltä mun pyörän takaa Nitan luo ja neitihän säikähti sen verran että hyppäs suoraan pyörän eteen. Onneks mulla oli refleksit tallella ja sain pyörän heti seisahtumaan. Takarengas ilmassa, mutta pysähty . Nitalle ei siis käyny mitenkään, eikä mullekkaan vaikka ei olis paljoo tarvinnu että jotain olis voinu käydä. Tosi kiva että ihmiset päästää koiria tollee hyökkäilee, se koira oli lyhkäsessä hihnassa kun mentiin ohi, mut kai se nainen sit just meijän kohalla löysäs sitä hihnaa niin että koira pääs yllättää. Vitsi otti kyllä päähän tollanen