Kyllä aamulla jännitti kun tavaroita pakkailin ja lähdin aamulenkin jälkeen ajelemaan Pirkkolaan josta poimin Emman ja Kiivin kyytiin. Lähdettiin hyvissä ajoin Ojankoon, jonne löydettiin ilman eksymisiä . Kun näin ekoissa kisoissa oltiin niin ei oikeen tiedetty mitä pitäis tehä joten onneks siis oltiin ajoissa niin ehdittiin kaikki  jutut tehä ja kisapaikan työntekijät oli tosi avuliaita. Käytiin ekaks ilmoittautumassa, josta meidät ohjattiin mittauspisteeseen ja sirun tarkistukseen. Agilityradan tuomari Ritva Herrala hoiti mittauksen ja kisakirjan tarkastuksen. Sen jälkeen uudestaan ilmottautumiseen jossa tarkastettiin rekkari, rokotustodistus ja annettiin numerolaput. Tän jälkeen koirien kans lenkille ja lopuks koirat autoon ja tutustumaan rataan. Agility rata oli siis Ritva Herralan suunnittelema ja aikas vaikea olikin. Oli aika paljon puolenvaihtoja ja esteiden etäisyydet oli lyhkäset ja useampi tiukka käännös. Saatiin tutustua rataan 10 min, en tiiä miks normaalia pidempi tutustumisaika, mutta se oli kyllä tarpeen. Rataan tutstumisen jälkeen haettiin koirat autosta ja vähän käveltiin taas ja otettiin viereisellä kentällä lämppäesteitä. Otin A:ta useamman kerran kun tuo neiti hyppää niin usein kontaktien yli, mutta nyt ei.

Kiivi kisasi numerolla 54 ja me numerolla 62. Ehdin siis ilokseni nähdä Kiivin radan, joka oli teknisesti todella hyvä, harmittavat 5 virhepistettä sekä aikavirhettä, mutta lopputuloksissa Kiivi oli hienosti 9:s. Kiivin suorituksen jälkeen menin jo lähöpaikan lähettyville odottamaan koska rata suoritettiin aikamoisella vauhdilla. Kun meidän vuoro loppujen lopuksi tuli niin jännitti ihan kamalasti. Nita pysyi hyvin lähdössä ja rata sujuikin hyvin suunnilleen puoleen väliin rataa asti. Eli kepeillä (10.) tuli ekat virheet, väärä sisäänmeno ja vielä vikakin väli jäi pujottelematta. Myös yksi takaakiertovirhe tuli, eli ei kiertänyt takaa ja hyppäsi näin ollen yhden esteen (15.) väärästä suunnasta. Loppurata meni jälleen ilman virheitä. Eli tulos: kielto, 5 ja hyl. 

Agilityradan jälkeen ei enää jännittäny yhtään ja hyppärille mentiin hyvillä mielin. Rataan tutustuminen oli mun mielestä taas 10 min, mutta ei tarvinnu koko aikaa käyttää kun rata oli aika selkee eikä tarvinnu niin paljoa miettiä kuin agilityradalla. Hyppäri oli Marjo Heinon suunnittelema, jossa tais olla 16 estettä ja ihanneaika 41. sek. Hyppärillä oli perusesteitä, pussi, putkia, rengas, muuri ja pituus. Mun mielestä radalla oli kaks hankalaa kohtaa, miten ehtiä ohjaamaan putkelle 15, kun ennen sitä oli niin kauhee vauhti kun rata oli hyvin suoraviivainen ja ennen putke 15, oli myös suora putki 14. ja jossain vaiheessa, viimeistään ennen suoraa putkea oli pakko tehä puolenvaihto mutta missä sen ehtis tehä oli siis se toinen haastava kohta. Päädyin tekemään takaaleikkauksen putkelle (14.) ja Nita meni hyvin putkeen, mutta tuli toisesta päästä myös nopeesti ulos, meinas menn seuraavan putken väärään suuhun, mutta sain viime hetkellä pelastettua tilanteen. Ja tuon 15. putken jälkeen olikin vaan vika peruseste. Rata meni hyvin ja tulostakin saatiin , eli 0-rata, ajalla -0,14sek. joka oikeutti 2. sijaan  Olen tyytyväinen hyppäriin, aika meni tosi tiukalle, mutta kepit meni kyllä todella hitaasti eli jos olis menny normaalivauhtia kepeillä niin ei olis menny noin tiukille ajan kanssa.

Kiivi sain 5 virhepistettä sekä aikavirheitä hyppäriltä, mutta hyvältä näytti muutoin meno.

Oli tosi mahtava päivä, nyt on sitten ekat kisat käyty ja hyvä mieli jäi. Saatiin hieno sininen ruusuke, joku naudanpuruluu joka lahjotettiin Kiiville, jokua namipussin tapainen asia sekä istuinalusta. Paras "lahja" oli kyllä omasta mielestä paikanpäältä ostettu villaloimi. Se on kyllä tooosi hieno . Myyjä pyysi lähettämään nitasta kuvan jossa sillä on siis loimi päällä, pääsee mainoskuviin . Mun hieno mainoshauva . Monicalle suurkiitos mahtavasta koirasta, oon kyllä saanu hyvän yksilön!