Viikon aikana tuli luettua J. & S. Korrin kirja "Tavoitteena huippukoira". Kirjassa oli paljon tuttuja juttuja, mitä olen kuullut tutuilta, kokeneemmilta treenikavereilta eli täysin uutta tietoa ei pahemmin ollut, mutta asioiden kertaaminen on aina hyvästä. Mua on vaivannu useampi asia ja päätin nyt että lopetan stressaamisen ja alan nauttia treenaamisesta. Treenaamisenhan pitäis olla kivaa eikä ärsyttävää, stressaavaa, painostavaa... Ensinnäkin Demin kanssa leikkiminen, se että se ei leiki treeneissä samalla tavalla (yhtä hyvin) kuin kotona, enkä siis saa sitä palkattua treeneissä lelulla, on asia joka kovasti ärsyttää ja stressaa mua. Treeneissä leikkii vaihtelevasti mutta nami on mieluisampi palkka. Ja vaikka mä haluisin palkata Demiä treeneissä lelulla, ni se ei vaan toimi jos koira palkkaantuu paremmin namilla. Mä en vaan voi valita, vaan täytyy mennä koiran ehdolla, jos se palkkaantuu paremmin namista niin mun on vaan tajuttava se eikä piiskattava itteäni siitä kun en pysty palkkaamaan lelulla. Palkanhan pitää olla se miuluisin juttu, joten jos se on nami niin sitten se on. Eli ainakin nyt etenen niin että palkkaan namilla, mutta jatkan tietysti leikkimistä ja tietyt liikkeet palkkaan edelleen lelulla (esim. ruutu, luoksetulo).
Olen myös opettanut Demille naksuttimen, eli nyt ollaan päästy naksuttelemaan Demi tajuaa että naksun jälkeen seuraa palkka, eli nami. Sivulletulot on mun mielestä nyt nopeempia kun oon naksutellu niistä, eli tässä huomattava edistyminen, niin ja pikkasen pienempi käsiapu. Istuminen sujuu hyvin ja sitäkin on naksuteltu. Maahanmenot on edelleeb hitaanlaisia, mutta maassa pysyminen on edistynyt, pystyn siirtymään pienen askeleen taakse ja tulemaan askeleen takaisin ja malttaa odottaa. Kontaktia ollaan mysö treenattu, mutta siis ilman naksua. Mä en aio kaikkeen naksutinta käytää, mutta tulipa huomattua että se on aikas kiva laite. Seuraava projekti Demin kanssa on kosketusalusta.
Nitan kanssa kävin Puolarmaarissa tekemässä lyhyet treenit, tosin jäi paljon ajateltua lyhkäsemmäksi kun neidin keskittyminen ei vaan onnistunut. Kun käveltiin Puolarmaariin niin meidän perässä tuli kahdeksan kiinalais lasta, pyöräilleen ja potkulautaillen. Ne piti paljon ääntä ja tuli välillä todella lähelle. Nitaa ahdisti lapset paljon, joten ajattelin että hyvä mennä Puolrmaariin niin saadaan olla rauhassa. Päästiin paikanpäälle ja aloitin luoksetulon stopilla, meni pari kertaa maahan, mutta tajusi kyllä sitten mitä oltiin tekemässä kun kävin korjaamassa seisomiseen. Teki kaksi hyvää stoppia ja niistä palkka. Tän jälkeen otin perusasentoja jotka myös hyviä, sitten oli tarkoitus siirtyä seuraamiseen, mutta sitä ei päästy toteuttamaan kun kiinalaislapsi lauma tuli nurmikon poikki meitä kohti. Lapset tuli suoraan meitä päin rivissä ja huudellen, Nita van tuijotti ja tuijotti, eikä pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Kun lapset oli n. 10 m päässä Nita ei enää pystynyt olemaan sivulla vaan lähti vetämään poispän lapsista. Siirryin suosiolla sivummalle ja ajattelin että lapset menee kauempaa ohi, mutta mitä h*******ä ne tuli taas meitä kohti ihan kuin tekisivät kiusaa. Meikäläinen oli siinä vaiheessa jo niin vihanen että oli lähellä etten huutanut niille paria valittua sanaa. Jos me siirrytään ja siellä on vaikka kuinka paljon tilaa mennä ohi, niin mitä V****a ne tulee meidän perässä! Lähdettiin Nitan kanssa sitten kokonaan pois ja metsään lenkille, jotta sain oman pään nollattua. Että mua vaan otti päähän tollanen. Takasin tullessa ei jääty enää uudestaan treenaamaan, kun ei enää ollu fiilistä.
Nitan kanssa ollaan viikolla muuten tehty peruuttamista ja sehän alkaa luonnistumaan, voin olla jo sivulla ja peruuttaa eikä mene maahan. Myös kaikkia jääviä ollan tehty ja nekin hyvin, ei sekoita niitä keskenään vaikkaa otankin niitä sekaisin.
Eilen käytiin Janakkalassa agilitykisoissa, toimin kuskina. Demi pääsi mukaan seuraneidiksi ja voi vitsit se on mukavaa matkaseuraa Tyyppi oli koko reissun ajan ihan rauhassa, ei mitään hermoilua mihinkään suuntaan, otti vaan rennosti. Välillä leikki lelulla tai muovipulloilla ja välillä kaivo kuoppaa (ehkä Kiinaan ), seuraili mitä ympärillä tapahtu ja välillä nukkui. Kuulutukset, eikä mikään muukaan kisahälinä hetkauttanut pentua, kaikki oli vaan kivaa ja mielenkiinoista. Ja jossain vaiheessa päivää mä tajusin että koirahan oli HILJAA kokoajan, eli mitään piippailua tai haukkumista. Nita kun aina vähän stressaa kisapaikoilla tai missä nyt milloinkin uusissa paikoissa käydään niin Demi on kyllä ihan toista maata kun ottaa asiat rennosti. On mulla vaan niin kaks niin ihanaa koiraa mutta niin erilaista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.