Tänään oli ohjattujen agitreenien vuoro. Tehtiin sellasta pienempää radanpätkää. Alussa pitkä suora, joka ei tuottanut ongelmia koska menin itse aika kauas ekasta esteestä, eli ei tarvinnu juosta kilpaa Nitan kanssa. Esteelle 5. menee kierrä käskyllä jonka jälkeen takaaleikkaus esteelle nro.6 jonka jälkeen haltuunotto ja lähetys kepeille. Nita ei vaan hae kepeille, on niin epävarma että joudun antaa ison käsiavun ja pitää melkein saattaa keppien ekaan väliin. Treenattiin sitten erikseen tota kepeille lähettämistä ja ideana oli että Nita vähitellen alkais ite ymmärtämään mistä kohtaa mennään sisään ilman että tarvii mun käsiapua alkuun. Haki hyvin kun laitettiin nai ekaan väliin, kun nami hävis ja mun käsimerkki huono niin ei vaan ymmärrä, hermostu ja rupes räkyttämään. Se on niin ärsyttävää kun tietää että johtuu musta kun ei ymmärrä ja mä kun yritän niin hyvin kun osaan, mutta ei riitä Nitalle...tulee epävarmaks. Keksittin kokeilla myös sellasta jossa ite oon tokassa keppivälissä, selkä Nitaan päin ja kutsun nitaa kepeille, tässä annoin myös käsimerkin, mutta haki jo paljon paremmin vaikka en parin toiston jälkeen enää antanu käsimerkkiä. Radalla ei ollu oikeestaan mitään muuta ongelmaa ku noi ainaset kepit, blaah... Mua tympii noi kepit ihan kauheesti, kun ei suju niin ei suju. Nita on kyllä kehittyny kepeissäkin, löytää jo tahtia ja vauhtia tulee enemmän mutta tarviin niin pirusti apua sisäänmenoon kepeille. Ja jos linja vähänkin vino niin voi mennä mistä kohtaa tahansa sisään. Otettiin loppuun myös jumppasarjaa, tais olla viis estettä ja lopussa palkka. Irtoomista tässä lähinnä treenattiin. Ollaan Nitan kans tehty näitä aikasemminkin ja sillon ei viel osannu koota itteensä koska loput esteet meni aikasemmin iha miten sattuu (esim. kaks vikaa samalla kertaa), mut tänään meni hallitusti ja kivasti. Pystyin jopa kaartaa pois jumppis-sarjalta ja nita vaan jatko suoraan, hyvä!