Aamupäivällä ajettiin Hyvinkäälle agitreeneihin. Mimmi oli koulussa, Tiinan piti sijaistaa ja kun Tiina oli sairastunut niin meillä oli sitten joku uusi pitämässä treenejä, eikä nimi tule nyt mieleen. Alkuun ohjatusti irtoamisia, Nita irtoo jo kohtuu hyvin, mutta tätä pitäisi muistaa harjoitella myös itsenäisesti. Sitten toivottiin ohjaustreeniä ja pääsin toivomaan takaalaikkauksia, mitä ei olla kovin paljoa treenattu. Oli sellainen kolmen esteen tehtävä jossa takaaleikkausta harjoiteltiin, meni todella hyvin . Tästä olin iloisesti yllättynyt koska viimeksi kun näitä ollaan treenattu niin penkin alle meni, mutta tässäkin siis suurta kehitystä. Loppuun vielä helppo rata, tässä ideana lähinnä vauhti ja mukavaa yhteistä tekemistä josta sekä koiralle ja ohjaajalle jää hyvä mieli, ja niin jäikin. Ohjattujen tehtävien välissä treenattiin itsekseen mitä kukin halusi. Päätin treenata sitä Tiinan viime viikolla opettamaa kulmaa ja sitten taas keppejä, jotka tänään meni hyvin ja tottakai kontakteja.

Iltapäivällä näin siskoni Lean ja mentiin koirien kanssa lenkille. Ruutin kasvattaja oli tänään hakenut Ruutin ja vaihtona antanut ranskis nartun, Irman, hoitoon. Ruuti meni siis kasvattajalle kun sillä on viikon päästä laskettu aika ja pennut syntyvät kasvattajalla ja pentujen ollessa luovutusikäisiä Ruuti palaa takaisin kotiin Espooseen. Ruuti oli muuten eilen ollut röntgenissä ja masussa oli näkynyt 5 vauvaa  . No mutta siis Lea tuli meille Irman ja Ronjan kanssa. Irma tuli Lealle hoitoon ja koska neiti ei ole kovin sosiaalinen niin päätettiin tehdä treffit. Nita yritti saada Irmaa leikkimään ja kun Irma ei innostunut niin sitten oli Ronjan vuoro. Ronja ei ole oikeastaan ikinä leikkinyt Nitan kanssa, mutta kai Nita oli vähän epätoivoinen kun Irmasta ei saanut seuraa. Kova yritys ei siis tuottanut tulosta. Käytiin kumminkin lenkillä ja Nita teki vähän tuttavuutta Irman kanssa, oli todella nätisti. Irma raukka ei ole koskaan aikaisemmin ollut hoidossa niin vaan itki ja itki. Tosin rassukan itku ei minun korvaan kyllä kuulostanut itkulta vaan enemmänkin joltain leijonan huudolta ja väliin jotain lehmän muu tapaista. No kyllä se välillä ihan normaalillakin koiran äänellä ulvoi. Oli kyllä hassu tapaus, se oli kyllä niin hassun kuulosta että oli pakko nauraa , vaikkei toisen koti-ikävälle saisikaan nauraa, pakko vaan oli... No päätettiin nähdä taas huomenna ja mahdollisimman usein niin että ehkä neidit vielä löytäisivät yhteisen sävelen ja leikkisivät yhdessä. Saa nähdä onnistuuko.