Eilen alkuillasta ajelin Kuitinmäkeen vähän tokoa treenailemaan. Muut oli jo kerenny alottaa joten autosta suoraan mentiin paikallaolo treeniin. Oli kyllä niin hätiköity ja huono päätös kun olla ja voi. Nita piipitti taas vähän kovemmin ja ei siis ollu sekunttiakaan hiljaa vaikka olin ihan lähellä, metrin päässä. Päätin otta uudestaan perusasentoon ja uusiks, ei auttanut. Otin sitte seuraamista ja ihan hyvin seurasikin jäisellä parkkiksella vaikka olikin aika paljon häiriörä. Ei olla aikasemmin tuolla treenailtu joten oli meille ihan uus paikka. Kadottin välillä seuraamisessa kontaktin, mutta en sen suuremmin huomioinut. Liikkeestä maahan meni hyvin, otin vaan muutaman toiston kun niissä ei mitään ihmeellistä oo. Liikkeestä seisomista treenattiinki vähän enemmän, pysähtyy hyvin, mutta kun palaan luokse niin alkaa kääntymää. Sain kyllä muutaman onnnistumisen. Taisin otta yhen luoksetulon, hyvä ei ongelmia. Loppuun otin uusiks paikallaolon, nyt sujui hyvin, en ottanut aikaa, mutta oli suht rauhallinen, katteli kyllä ympärilleen, mutta mulle ei tullu tunnetta et olis ees yrittäny nousta. Täytyy nyt vaan ite ymmärtää et en Nitalla tee noita paikallaoloja ennen kun oon vähän muuta tehny ja saanu neidin vähän rauhoittumaan.
Pariks tunniks kotiin ja sit lähtö Juvanmalmille. Hallilla oli valmiiks joku rata joten otin siitä pätkiä, meni hyvin, tosin Nita oli kyllä tosi nopee, jäin välillä aika paljon jälkeen. Sain siis treenattua radalla taakaakiertoja, valsseja ja persjättöjä. Otin myös aika paljon keppejä, helpommalta puolelta yllätti mut täysin, meni ne oikeesti hyvällä vauhdilla ja oli löytäny tahdin. En ymmärrä mistä tää tekniikka löyty, hyvä mussukka! Vaikeemmalta puolelta meni samaan tapaan kun aikasemminkin, tsempillä siis mennään, paljon hitaammin kun toiselta puolelta ja herkemmin jättää jonkun kepin väliin. Tosin siinä kepin väliin jättämisessä oli säännönmukaisuutta joten pääsin korjaamaan sitä ja hyvin siis meni . Otin muuten keppejä noilla radanpätkilläkin eli tuli kepeille lähestymisiä ja haltuun piti ottaa reilusti tai muuten olis menny ohi aika mukavasti. Keinsuta ei ollut jäänyt mitään huonoja muistoja, joten otin vaan pari toistoa.
Tokoilin vielä hallilla loppuun. Seuraamiset hyviä. Perusasennon löytäminen vähän takkuili. Liikkeestä seis, hyvä. Luoksetulo hyvällä vauhdilla. Este, ei hypännyt eka vaikka annoin kolme käskyä, en tajua?! Otin uusiks, sit meni ilman mitään. Loppuun 2 min paikallaolo, oli ihan hiljaa eikä läähättänyt pahasti.
Niin ja tänään törmättiin 1v. pehkopoikaan lenkillä. Poika oli kovin innoissaan Nitasta, mutta Nita päättikin tämän innostuksen hyvin lyhyeen, hampaat esiin kovin nopeesti. Eipä siis enää kauan mieti jos joku ottaa hermoille... Neidillä taitaa hormoonit jyllätä tai sit tais vähän itseluottamus nousta kun sunnuntaina veljille avautu, koska nyt oli pinna tosi kireellä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.