Arkipäivät meni lenkkeillessä. Maanantaina oltiin siskon ja sen ranskisten kansa mestässä rymyämässä. Ruuti ja Nita löys yhteisen aaltopituuden, mutta tuli todettua ettei Ruutin kunto vielä kestä Nitan kanssa riekkumista. Ruutin kunto on laskenu aika dramaattisesti mammaloman aikana joten nyt Nita saa hoitaa personal trainerin hommia.

Tiistaina lenkkeiltiin shelttien Nanan ja Nupun kanssa. Ei olla vähään aikaan törmätty ja sen kyllä huomasi, voi sitä riemua . Nuppu ei oikeen innostunu Nanan ja Nitan leikeistä ja irvisteli kun nuoret neidit meinas välillä tulla päälle, onneks neidit väistö vanhaa neitiä aina viime tingassa, ei sentään juossut yli.

Keskiviikkona törmättiin lenkillä länsigöötanmaankoira Frodoon. Nita ja Frodo on tutustunu jo n. vuosi sitte, kun Frodo oli parin kuukauden ikäinen. Törmäillään harvakseltaan ja viime kerrasta on jo pitkä aika, joskus ennen joulua. Frodo on yksi niitä harvoja uroksia kenen kanssa Nita tykkää leikkiä. Nitahan ei yleensä noista uroksista välitä kun ne on aina selässä. Frodo on ainaki vielä toista maata. Kyllä seki välillä selkään yrittää, mutta kun pojulla on niin lyhkäset jalat niin ei oikeen kauheen hyvin onnistu. Nita ja Frodo juoksi peräkkäin ihan kauheeta vauhtia, Nita edellä ja Frodo perässä. Välillä vähän painia ja taas menoks. Pariin otteeseen Nita ja Frodo meni makaamaan vastakkain ja siinä ne sit nuoli toistensa kuonoa, pusi pusi  kunnes Nita läppäsi tassulla päin näköä ja taas alko hippa .

Torstaina taas Ruutin ja Ronjan kanssa lenkkeillen, Ruuti tuntuu jaksavan joka kerta vähän paremmin ja paremmin. Joten kyllä kai Ruuti vähitellen jaksaa jo yhtä hyvin kun Nita. Sitä mä kyllä odottelen koska nyt tilanne on se että Nitalla riittää virtaa vielä lenkin jälkeenkin (tätä ei tapahtunut syksyllä).

Perjantaina ei törmätty ehenkään tuttuun joten lenkkeiltiin ihan omassa rauhassa. Vähän tokoa piti sitten vääntää. Pari lyhyttä paikallamakuuta, ilman läähätystä tai piipausta, jess!

Tänään piiiitkästä aikaa Kirsin tokotreeniin. Paikkana oli Lauttasaaren parkkihalli. Ei olla käyty siellä syksyn jälkeen ja ilokseni Nita ei stressannut hallissa yhtään niin paljoa kun olin ajatellut etukäteen. Alkuun tutustuttiin halliin, kierreltiin ja kaarreltiin tilaa ympäri, pari perusasennon treeniä ja sitten tositoimiin. Alkuun seuraamista, lyhkäsiä pätkiä eli tarkotus oli treenata paria ekaa askelta, että kontakti pysyy. Hyvin edistyttiin. Yleensä nimittäin kontakti hävii parin ekan askeleen ajaks jonka jälkeen palauttaa kontaktin. Sitten olikin liikkeestä maahan, hyvin meni, varma liike. Paikallamakuita, jossa nita stressas, mutta ei mitenkään ihan järjettömästi. Läähätti ja vähän piipitti. Jäin viereen ja muutaman metrin päähän ja kiersin Nitan ympäri. Pysyi kokoajan hyvin, ei yrittänyt nousta. Kotona pitää treenata niin että Nitan ja mun välille palkka niin että Nita voi keskittyä siihen niin ehkä pysyy hiljaa. Estettä, ohjattuna. Ei hypänny! Annoin kolme käskyä, jonka jälkeen otin Nitan vierelle ja uusiks, nyt meni tosin pysäytykseen tarvittiin tuplakäsky. Otettiin muutamaan kertaa niin että heitin lelun kun oli esteen päällä hyppäämässä. Niin joo, ja tossa käskytetyssä kun nita sit pysähty ja kun menin sen luokse niin se siirty pari askelta mitä siis tekee lähestulkoon aina. Tähän sain vinkin että pitää vaan treenata tota luoksetuloa, niin että sanon Nitalle yhtäkkiä seis, jonka jälkeen kävelen sen luokse ja sen pitää pysyä ihan paikoillaan. Kävelen kuulemma tosi nopee Nita luokse hypyn jälkeen, joten rauhallisemmin. Otin ittekseni myös lisää seuraamisia, käännöksiä oikeelle, hyviä ja kohtuu tiiviitä. Loppuun noutoa. Näytettiin tyylinäyte kun Nitan kanssa tullu kotitreenissä ongelmaks se että neiti heittelee kapulaa kun sen hakee. Tosin se oikee ongelma olikin sit se että ei luovuta kapulaa mulle vaan tiputtaa kapulan metrin päähän. Eli nyt pitää treenata sitä luovuttamista eikä miettiä sitä noutoa, koska neiti kyllä noutaa .

Huomenna omatoimiset agitreenit ja sen jälkeen Monicalle "pentu"treffeille. Nita pääsee moikkaamaan sisaruksia