Kävin Nitan kanssa tuossa miedän lähimetsässä. Ei olla siellä vähään aikaan käyty kun on niin pieni metsäpläntti, yleensä menemme Espoon keskuspuistoon jossa enemmän tilaa seikkailla. No tänään siis lähimetsässä, Nita oli siitä ihan innoissaan ja juoksi siellä edestakaisin maata nuuskien, kunnes parin kaatuneen puun kohdalla sai kunnon hepulin. Tällaista hepulia Nita ei ole saanut pitkään aikaan, varmaankin viime kerta oli joskus talvella. Neiti paineli menemään sellaista vauhtia että päätä huimasi. Neiti baanasi ympyrää jossa oli neljä hyppyä per/kierros, ja voi sitä riemua. Neiti hyppi ihan innoissaan kaatuneiden puiden yli ja välillä oli keppikin suussa jolloin sain pelätä että keppi kolahtaa puuhun ja seuraava hammasvaurio kenties edessä, mutta onneksi ei. Oli aivan mahtavaa nähdä kun neiti kaahasi ihan viimeistä päivää ja niin innoissaan, onhan Nita tietenkin talvenkin jälkeen innoissan juossut, mut tämänpäiväinen oli sellainen "pentuhepuli"  Nita on muutenkin jo parin viikon ajan ollut ihan entisellään... vauhtia ja tilanteita riittää lenkillä, perässä vedettävä koira on nyt tiessään, jess.