Tein pitkästä aikaa lenkin pyöräillen, lähinnä sen takia että saisin Nitaan vähän eloa. Neiti on jo pidempään ollut apaattinen, ei oikeen innostu lenkille menosta, leikkimisestä ym.. Lenkillä neiti tulee jossain siellä takanani kun siis normaalisti kulkee iloisesti vähän minun edellä tai vieressäni, välillä tuntuu että saan "vetää" Nitaa mukanani... en tiedä onko neidillä valeraskaus, mutta voisi olla ihan mahdollista. Kotonakin vaan nukkuu jatkuvasti eikä oikeen mistään innostu, tosin maanantain tokotreenissä oli suht pirteällä päällä.
Nita oli alkulenkistä todella tahmea, ravasi todella kun hidastetusta elokuvasta. Päätin joka tapauksessa että, teemme meidän normaalin pyörälenkin joka ei vielä ole mikään pitkä. Kun oltiin puolessa välissä lenkkiä Nita alkoi vihdoi reipastua ja loppumatka mentiinkin meidän normaalia pyörälenkki vauhtia. Toivottavasti tuo appaattisuus häviää vähitellen niin päästään taas nauttimaan kunnon lenkeistä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.