Tänään Kirsin pitämät toko treenit Malminkartanossa. Menin vajaa tuntia aikasemmin paikanpäälle jotta ehtisin Nitan kanssa rauhassa käydä lenkillä ja tutustua alueeseen joka siis Nitalle uus paikka. Käytiin lenkillä ja heittelin Nitalle palloa isolla nurmialueella jonka jälkeen laitoin Nitan hetkeks autoon kun oottelin Kirsin tuloa. Nita oli koko ajan ollu ihan hiljaa, ei mitään haukkumista. Mutta mitä tapahtuu kun päästän Nitan autosta ja neiti näkee Kirsin... Nita on ihan onnesta sekaisn, hyppii pomppii ja räkyttää kun viimestä päivää. Mihin se hyvä ja rauhallinen fiilis oli kadonnu?! Ei siis mikään paras mahollinen mielentila toko treeniin. Alotin ittekseni vähän seuraamisilla, meni hyvin. Ei ottanu häiriötä juuri ollenkaan skeittareista joita oli kentän laidalla. Tän jälkeen luoksepäästävyys, meni ihan ok, vaikka kylläkin nousi ylös. Sitte paikallamakuu, ei toiminu ei. Haukku ja piipas ja haukku, nousi istumaan, käskin takasin mahaan meni kyllä mutta huuto jatku. Vapautin Nitan, mutta en antanu mitään palkkaa. Uus yritys. Meni maahan mutta alko taas haukkumaan ja nousi jälleen kerran ylös. Vapautus jonka jälkeen siirryin Nitan kanssa kentän toiselle reunalle ja tein ittekseni lyhyen paikallamakuun. Kirsi jäi kauemmas. Meni maahan, nous heti ylös, käskystä uudestaan maahan jonka jälkeen pysy hyvin, tais piipata kerran. Vapautus ja palkka. Ja taas uudestaan, nyt Kirsi tuli lähemmäs ja Nita alottaa räkyttämisen, hemmetti! Vapautus ja vähän hengailua, jonka jälkeen uus taktiikka. Nita maahan, kävelin pidemmälle kun mitä kisamtaka oli ja tulin takasin, oli hiljaa, jess, paljon kehuja ja palkkaa. Uudestaan maahan niin että jäin lähelle, olisko 3 m päähän. Kirsi käveli Nitan ohi ja ympäri, pysyi hyvin ja oli hiljaa. Paljon kehuja ja palkkaa. Ja taas maahan, Kirsi lähesty Nitaa, meni istumaan n. 1 m päähän, Nita käänty Kirsiin päin, näki että olis kauheesti halunnu mennä Kirsin luo, mut pysy nahoissaan. Sit Kirsi meni nelinkontin Nitan lähelle 1m päähän jolloin Nita "hyökkäs" Kirsin kimppuun ja meni antaa pusuja, ei siis pysyny enää maassa. Oli kyllä koomisen näköstä . Paikallamakuussa ongelma taitaa olla se läheisyys, neiti ei kestä että koira tai ihminen tulee lähelle kun pitäis pysyä maassa. Kun vieraita koiria vieressä alkaa Nitaa jänskättää ja kun Kirsi oli niin ei sillonkaan pysyny nahoissaan.Täytyy tosissaan alkaa tehotreenata paikallamakuuta isossa häiriössä.
Seuraavaks liikkeestä maahan, meni hyvin, palkka. Sit putkeen liikkeestä seis, otti muutaman askeleen, muuten hyvä, palkka. Liikkeestä seis, ei palkkaa, vapautus. Luoksetulo joka meni hyvin ja iso palkka. Jaksaa hyvin tehä töitä vaikka ei saisikaan palkkaa joka liikeen jälkeen. Sit jotain puhuttiin ja mietittii sunnuntain koetta. Aloin epäilemään että kannattaako mennä ollenkaan, mutta meen kyllä koska sit tietää missä niitä ongelmia on ja kuinka paljon ottaa paikallamakuussa häiriötä muista. Tän keskustelun ajan Nita oli maassa, palkkasin silloin tällöin, pysy hyvin ja oli hiljaa . Kentälle tuli lopuks vielä vehnäterrieri porukka treenaa ja me mentiin sit siihen kohtuu lähelle ja Nita maahan, oli tosi rauhallinen ja hiljaa. Kun Nita vihdoin oli rauhallisella fiiliksellä niin olin ollu sen kanssa paikanpäällä 1,5 h. Eli siis sunnuntain sotasuunnitelma on että meen paikalle monta tuntia ennen meijän luokan alkua. Meen pitkälle lenkille, leikin ja treenaan ja vaan hengailen siinä kentän lähellä, jolloin toivottavasti rauhottuu niinku tänään. Nita oli muuten tosi äänekäs koko treenin ajan, paitsi lopussa. Räkytti tyyliin joka liikkeen jälkeen. Senkin takia sunnuntaian paikanpäälle todella hvyissä ajoin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.