Perjantaina lähdettiin Pian ja koirien (Demi, Sona & Martti) kanssa kohti Turkua ja Viking linen satamaa. Oltiin hyvissä ajoin satamassa, eli tuntia aikasemmin, mutta jonoa oli. Laivassa alko pinna kiristyä. Autot tungetiin niin lähekkäin ettei ovia saanut kunnolla auki, eli autosta ei meinannut päästä ulos. Kun sitten autosta päästiin ulos, niin takaluukkua ei eka saatu auki, ennen kuin muutama valittu sana sanottiin laivan miehille. Vastaus tuli siihen tyyliin että ota h******n nopeasti ne koirat ulos autosta ja lähe menemään. Otettii koirat ja vietiin ne hyttiin ja takaisin autokannelle hakemaan tavaroita. Noh sillä aikaa ne hemmetin miehet oli jo tunkenu ne loput autot paikoilleen ja edelleen niin lähekkäin ettei sitten saatu enää tavaroita ulos autosta, paitsi yksi reppu. Pikkasen otit päähän tollanen touhu angry Laivareissu meni kyllä muuten hyvin, koirat oli aivan mahtavia heart Demi sai nukkua mun vieressä sängyllä, kun tilaa lattialla oli aivan surkeasti. Nukuttiin siis Demin kanssa kylki kyljessä.

Lauantaina laiva saapu Tukholmaan siinä klo.6 aikaan. Ajettiin rauhassa, pikkasen eksyen Ekeröhön, jossa hengailtiin ja syötiin aamupalaa ennen näyttely/tokokisapaikalle ajoa. Sää oli aivan kamala Ekerössä, sato kamalasti aj tuuli todella paljon. Mulla oli päällä t-paita, huppari, fleece, takki ja sadetakki, lapaset, pipo ja kumisaappaat ja lopputulos oli se että olin kumminkin ihan läpimärkä päivän päätteeksi sad Näyttelyissä oli todella vähän koiria, junnu narttuja oli 6 kpl, tuomarina oli ruotsalainen Jahn Stääv. Demi arvosteltiin EH:n arvoiseksi, eli ihan hyvin. Missään parhaassa näyttelykunnossa ei koira tällä hetkellä ole, kun on ihan kalju. Sona esiintyi myös näyttelyissä ja Pia ja Martti kävivät tokoilemassa evl:ssä.

Ekeröstä lähdettiin ajamaan Täbyhyn, jossa asuu Solweig, joka omistaa Chillen ja Albinin, eli Demin isä ja isoisä. Täbyhyn olisi pitänyt ajaa n. 1h, mutta mehän eksyttiin ja monta kertaa, joten meillä matkaan meni vajaa 3h, hups! Mutta tähän väliin vois mainita ettei meillä ollut navigaattoria mukana matkassa, joten ehkä voitte ymmärtää että eksyminen on hyvinkin helppoa. Perille päästiin kumminkin ja ihana  Solweig oli keittänyt meille kahvit valmiiksi. Vaatteet saatiin myös mukavasti kuivauskaappiin ja lämpimään suihkuun päästiin myös. Illalla syötiin todella hyvää ruokaa, seurusteltiin ja lenkkeiltiin koirien kanssa.

Yö nukuttiin jälleen hyvin, mutta herätys oli jo klo. 5. Eli sunnuntaina määränpää oli Alunda, joka sijaitsee Uppsalan läänissä. Demin kasvattaja Monica oli järjestänyt MH kuvauksen joka oli Brukhundsklubbenilla. Kuvaukseen osallistui Demin lisäksi kolme velipoikaa, sekä kasvattajan edellisestä pentueesta yksi uros. Päivän päätteeksi kuvattiin myös yksi nahka ja "väärän" kasvattajan pehko sekä sakemanni. Ruotsissa siis kasvattaja voi tilata kuvauksen koko pentueelle yhtäaikaa, tähän kasvattajia kannustetaan koska Ruotsissa tavoitteena olisi että kasvattajan jokaisesta pentueesta vähintään 50% MH kuvattaisiin, jotta saadaan tarpeeksi laajasti materiaali collieista ja niiden luonteista. Ruotsissa kun on tällä hetkellä menossa projekti "Mental sun collie". Vähän ajauduin sivuraiteelle, mutta joo. Tää brukhundsklubb oli vähän pienempi eikä kuulemma niin hieno. No heillä oli kumminkin todella iso nurmikenttä, useita, oma mökki, jossa mm. keittiö ja wc, eli puitteet suomalaisesta näkökulmasta oli kyllä hienot. Demi kuvattiin Monican kasvateista viimeisenä, mikä oli oikein mukavaa, koska ehdittiin katsoa muutama ennen omaa vuoroa. Ruotsissa MH kuvausikä alkaa jo 12kk. Pieniä eroja löytyi Suomen ja Ruotsin MH:sta, esim. kuvaajia on Ruotsissa vain yksi.

Kuvaus alkoi esittäytymisellä jossa tarkoitus kuvata koiran suhatutumista vieraisiin ihmisiin (kontaktin otto), juteltiin hetki ja koiraa kopeloitiin, käytiin ilman omistajaa vähän matkan päässä ym. Demi ei ollut kiinnostunut toimihenkilöstä, antoi kyllä kopeloida ja lähti mielellään toimihenkilön mukaan, häntä heiluen, mutta kuvattiin siis pidättyväiseksi. Kun kotona vertasin Demin ja Nitan MH lomaketta huomasin (niin kuin muistelinkin) että Demi kuvattiin pidättyväisemmäksi kuin Nita omassa kuvauksessaan... No joo, mitäs tähän voi sanoa... todellisuudessa Demi on kumminkin Nitaa huomattavasti avoimempi mutta joo... Sitten oli leikin aika, Demi ei leikkinyt, niin kuin vähän epäilinkin. Alkuun oli vähän kiinnostunut ja lähti narulelun perään kun se heitettiin ja toi sen myös, mutta muuten ei leikki oikein maistunut.

Leikin jälkeen oli viehen vuoro. Demi ei ollut kiinnostunut viehestä, katteli ihan muualle. Tämä tehtiin kaksi kertaa ja välisäs käytiin viehen luona, mutta ei kiinnostanut. Sitten oli aktiivisuus tai ehkä paremmin sanottuna passiivisuus osio, eli ollaan 3min paikoillaan mitään tekemättä, katsotaan mitä koira tekee, käyttääkö turhaan energiaa tekemällä ja touhuamalla. Demi haisteli ja oli rauhassa reilun minuutin, jonak jälkeen alkoi haukkumaan ja piippailemaan, sinkoili välillä sinne tänne. Tästä maininta rauhaton, vaihtelee nopeasti aktiviteetista toiseen. Sitten etäleikki, joka eroaa Suomalaisesta etäleikistä jonkin verran. Ruotsissa etäleikkijä hiippailee sadeviitta päällä kaukana, heiluu ja on kummallinen, jossain vaiheessa heittää muutaman kerran narulelun ilmaan jonka jälkeen juoksee piiloon. Tässä kohdassa etäleikkijä ei vielä puhu mitään. Etäleikkijä oli mun mielestä melko uhkaavan oloinen, mitä suomessa etäleikkijä ei mun mielestä oo. Piilossa etäleikkijä riisuu sadeviitan pois ja tulee esille ja kutsuu koiraa leikkimään. Demi lähti etäleikkijän luokse, tämän ollessa piilossa, kävi siis katsomassa tyyppiä ja tuli pois. Ei siis kiinnostunut etäleikkiästä.

Sitten mentiin haalarille. Demi säikähti haalaria, hyppäsi sivuun, jonka jälkeen häntä pystyssä hengeili siellä mun takana ja sivuilla, kävi moikkaamassa yleisöä ja meni vähän lähemmäksi. Kun mut käskettiin puoleen väliin haalaria, kävi Demi haistamassa haalaria, mutat tuli pois. Käytiin sitten vielä yhdessä haalaria tutkimassa ja siinä vähän kutsuinkin Demiä kun ei eka meinannu uudestaann tulla. Haalarin ohi kävellessä, ekalla ohituksella teki pienen kaaren, muilla ohituskerroilla meni ihan vierestä ohi. Räminä oli sitten seuraava. Tässä Demi säikähti, singahti metrin kahden päähän ja samantien räminän luokse tutkimaan että mikäs se siellä meteliä pitää. Eli ei tarvinnut minkäänlaista apua tässä. Ohi kävellessä ei mitään kaarteluita.

Sitten haamuille. Demi seurasi haamuja, välillä haisteli maata ja vetäs Pian luokse (jonne ei opäässyt), kävi juomassa lätäköstä. Demi oli rauhallinen ja pysytteli mun edessä ja loppuvaiheessa peruutti mun viereen. Reippaana katseli että mitäs ukkoja sieltä tulee. Kun haamut olivat tulleet lähelle, sain luvan päästää Demin irti, koska oli niin levollinen eikä ottanut paineita. Demi meni puoleen väliin haamun luokse, mutta tuli sitten mun luokse, joten mun piti sitten mennä puoleen väliin haamun luokse ja silloin Demi menikin jo itse ihan haamulle asti, hasiteli ja tuli pois. Mentiin sitten vielä yhdessä haamujen luokse, moikkaamaan ja ottamaan päähineet pois. Demi ei ollut enää kiinnostunut haamuista, mutta antoi koskea ym. Nyt jäljellä oli enää loppuleikki, ei leikkinyt edelleenkään toimihenkilön kanssa, mutta mun kanssa vähäsen, roikku hihassa ja oli hengessä mukana wink Ampumiset tapahtu samaan aikaan kun leikin Demin kanssa, eli tässä kohtaan ammuttiin 2 krt ja sitten 2 krt niin että seistiin paikoillaan, ei reagoinut ampumiseen, eli on laukaus varma yes MH kuvaus meni hyvin, Demi oli oma itsensä, ei kerännyt painetta kuvauksen aikana ja kun jotain säikähti pääsi siitä heti yl, hermorakenne siis kohdillaan smiley Leikkiä olis voinu, koska kyllähän se leikkii, mutta ei sitä intoa ole niin paljoa, joten täällä sitä ei nähty. Viehe oli ehkä pienoinen yllätys, olin itse ajatellut että mahdollisesti olisi siitä kiinnostunut. Olen kumminkin erittäin tyytyväinen tuohon nuoreen neitiin heart Ja tässä linkki MH videoon http://youtu.be/aNHHHGMjyDU

MH:n jälkeen ajettiin Täbyn kautta, vietiin Solweig kotiin ja jatkettiin matkaa Brohon, jossa meidän vuokramökki sijaitsi. Mökki oli aivan ihanalla paikalla ja mökki oli ihan ok, mutta palvelu ei ollut saatavilla ollenkaan, esim. suihkussa sai käydä jääkylmässä vedessä. Respasta piti lämmintä vettä saada ostaa, mutta respa ei ollut mihinkään aikaan vuorokaudesta auki.


Maanantaina nähtiin Marie ja hänen colliensa Åska, Bro-Håbo käyttökoirien kerholla. Treenattiin tokoa yhdessä ja treenien päätteeksi juotiin kahvit kerhotalolla. Demi teki omalla vuorollaan sivulletuloja niin että Pia kertoi milloin hyvä, jolloin mä taas keskityin ihan vaa suorassa olemiseen. Sitten useampi pätkä seuraamista, hyvää kuin onnistui, mutta Demi otti kovasti häiriötä nurmikosta jossa oli paljon tuoksuja. Muutama liikkeestä maahanmeno peruuttaen, sekä vauhtinoudot jotka oli todella vauhdikkaita. Loppuun vielä luoksetulo joka loppuun asti laukalla, niin kuin kuvasta näkyy. Olosuhteet olivat aivan mainiot, en vaan voi ymmärtää miten hienot puitteet ruotsalaisilla koiraharrastajilla on. Vertailtiin Marien kanssa tokoluokkien eroja Suomessa ja Ruotsissa, puhuttiin collieista ym.

Käyttökoirien kentällä vierähti useampi tunti, mutta kun sieltä lähdettiin ajettiin Marien perässä Bron keskustaan jossa Marie näytti meille missä eläinlääkäri on, jolle hän oli meille ajan varannut. Illalla sitten käytiin eläinlääkärissä, jotta saatiin leimat passiin. Onneksi oli halpa reissu, koska vähän hölmöltä se tuntuu kun eläinlääkärille mennään syöttämään koiralle matolääke.

Tiistaina olikin sitten ajomatka Botkyrkaan joka sijaitsee Södertäljen lähellä, Tukholman eteläpuolella. Lähdettiin reippaasti etuajassa ja ehdittiin matkan aikana käydä kolmessa eläintarvike liikkeessä, josta viimeisimmästä löysimme ruotsalaisen metallikapulan, ostettiin muuten kaupan viimeiset metallit. Oltiin kisapaikalla todella hyvissä ajoin ja voi että miten ystävällisesti ja iloisesti meidät otettiin vastaan. Olimme kuin kunniavieraita, josta kerrottiin kaikille kilpailijoille. Tuomarin kanssa ehdittiin vaihtaa muutama sana enne koetta ja hän kysyikin että onko jotain mitä haluaisimme selvittää vielä enne koetta, päästiin siis vielä tarkentamaan muutamia yksityiskohtia siitä miten tietyt liikkeet suoritetaan. Myös liikkeenohjaaja (joka oli sama kuin Ekerön kokeessa) tuli esittäytymään ja juttelemaan. Meidät otettiin vastaan kyllä niin sydämmellisesti. Koe oli siis Botkyrkan käyttökoirien kerholla, heillä mielettömät puitteet. Kolme isoa nurmikenttää, joista suurin oli jalkapallokentän kokoinen. Kerhotalo oli taas mitä hienoin! Kokeen jälkeen jäimme vielä hieman treenaamaan kentälle, Demi pääsi hyppäämään tokohyppyä ja tekemään paikallamakuun. Mäkkärin kautta mökille, jossa oltiin joskus puolen yön jälkeen. Aamuyöstä herätys, eli kovin montaa tuntia ei ehditty nukkua.

Keskiviikkona herrätys siis jo klo. 04:00! Lähdettiin taas ajoissa liikkeelle, pitäähän sitä eksymisvaraa olla wink Löydettiin kyllä ihmeen kaupalla heti perille, eli oltiin satamassa vähän jälkeen 5. Jätettiin auto satamaan ja lähdettiin aamuiseen Tukholmaan kävelylle koirien kanssa.

Slussenilta löytyi mäkkäri joka oli auki. Ihmettelin mäkkärissä miten liikeellä on niinkin paljon ihmisiä, mutta hetken päästä tajusin että tyypit oli tullut suoraan baarista mäkkäriin. Tyypit oli ihan käännissä ja siellähän ne hoiperteli mun edessä. Sain ostettua kahvit ja päästiin jatkamaan kävelyä satamaan päin.

Saatin aika mukavasti kulumaan ja autolle kun päästiin nii saatiinkin heti ajaa suoraan laivalle. Laivan lähdettyä syömään aamupalaa ja sen jälkeen nukkumaan. Aika meni mukavasti nukkuen, sen verran lyhkäseksi jäi edellisen yön unet.

Aivan ihana reissu Ruotsiin, kera koirien. Suuret kiitokset Pialle! Ja kiitokset myöös Monicalle kun järjestit mh:n, Solweig kun otit meidän avosylin kylään ja Marie, jonka kanssa  pääsimme treenaamaan ja joka auttoi mm. eläinlääkärin kanssa.