Eilen oli tarkoitus mennä Savikon koulutukseen, pääsin paikkaamaan Nitan kasvattajaa heidän treeneihin... Olin odottanut tätä treeniä kovasti koska olen Savikosta kuullut paljon hyvää ja nyt oli sitten mahdollisuus päästä uuden kouluttajan oppiin. Treenit oli Sporttiksella (entuudestaan tuttu paikka)  ja olinkin hyvissä ajoin paikanpäällä ja kävin Nitan kanssa kunnon lämmittelylenkillä. Nita reagoi ulkona hiukan työmaakoneisiin jotka murskasi kalliota, mutta vaikutti kumminkin ihan omalta itseltään. Kun päästiin halliin, tai tarkemmin mentiin hallin ovesta sisälle, pelästyi Nita jotakin. Häntä laski jalkojen väliin, mutta muuten vaikutti ok:lta. Laitoin Nitan seinään kiinni ja aloin jutella Savikon kanssa, kerroin meidän heikot kohdat ja niihin olikin sitten tarkoitus tunnin aikana perehtyä ja saada lisää vinkkejä. Nitan kanssa meidän piti aloittaa kepeillä, Savikko laittoi ohjureita keppeihin kun oli tarkotus tehdä ohjureilla jotta saadaan Nitan pujottelu tekniikkaa paremmaksi, eli päätä alemmas. Tämän aikaa kiertelin hallissa ja huomasin että Nita oli ihan paineessa, ei innostunut lemppari lelusta, namit ei kelvannu ja muutenkin oli kovin levoton ja haluton tekemään mitään. Savikko huomasi myös tämän ja todettiin ettei aloiteta treeenjä ennen kuin Nita rentoutuu. Hetken aikaa vielä hallissa kiertelin kunnes todettiin että menen ulos hetkeksi nollaamaan Nitan kanssa tilannetta. Ulkona kävelin ja yritin tehdä ihan helppoja juttuja ja siinä sitten palkkailin, tosin ei palkkaantunut, ei halunnut mitään namia. Häntä edelleen alhaalla vaikka kuinka yritin iloisesti ja reippaasti kehua neitiä. Jonskun ajan päästä Savikko pyysi meidät sisään, mutta tilanne oli ennallaan, heiteltiin Nitalle nameja maahan, mutta ei syönyt niitä. Savikon ehdotuksesta mentiin muutama este jotka kyllä hyppäsi hyvin, mutta esim. putkiin meni todella haluttomasti ja halusi olla vain mun lähellä. Todettiin ettei pystytä mitään tekemään, koska koira on väärässä mielentilassa ja pelokas. En tiedä mitä Nita pelästy, mutta ikinä se ei ole tollaseen tilaan vielä mennyt. Lähinnä tätä tilaa se on ollut pari vuotta sitten uuten vuonna kun ilotulitukset räjähti meidän yläpuolella, mutta sillonkin käyttätyty erilailla. Tää oli ihan uus juttu ja tuntui todella inhottavalle kun ei tiennyt mistä tämä johtui. Nitalla oli kamala olo ja mulla myös kun en ollenkaan ymmärtänyt mitä se pelkäsi. Tunti käytettiin sitten teoriaan, eli Savikko pureutui teoriassa mua mietityttämiin asioihin ja sain paljon vinkkejä mitä tehdä, eli sain kyllä paljon irti ihan pelkästä juttelusta, mutta harmitti kyllä sairaasti kun treeni meni näin. Oon vielä tänäänkin yrittänyt miettiä mitä siellä tapahtu, mutta mun mielestä ei tapahtunut yhtään mitään. Eli taitaa jäädä arvoitukseksi. Kotiin kun päästiin niin oli taas ihan normaali reipas itsensä, joten enpä tiedä...

Demin kanssa lähdettiin moikkaamaan yhtä 15vko:n ikäistä collie poikaa, Jonathania. Poika oli kivan oloinen, tuli antamaan mulle pusuja ja oli innoissan Demistä. Demi ja Jonathan tuli hyvin toimeen keskenään, vaikka Demi olikin kova päällepäsmäri, niinkuin olin odottanutkin. Poika sai pikkasen kyytiä, mutta todella kivasti ne leikki. 1 1/2h jaksoivat painella menemään, voi sitä riemua! Jonathan väsähti aikaisemmin kuin Demi ja Demi kävi päälle kuin yleinen syyttäjä, komensi vaan Jonathania. Tosi kivasti meni ja päätettiin ottaa uusiks joku päivä.

Illalla suunnattiin vielä Kirsin luokse istumaan iltaa, Nita ja Demi pääsivät mukaan. Demi touhusi tapansa mukaan omiaan, puuhasteli kaikkea pientä, mm. kaivoi kuoppaa pihalle, pureskeli olkkarin pöydän jalkaa ja repi mattoa niin että lankoja sojotteli... Pahoittelumme pienestä tuhotyöstä!

Tänään aamupäivästä Malminkartanon nurmelle Ansun treeniin. Demin kanssa saatiin vinkkejä metallinoutoon ja seuraamiseen.  Viime kerrasta oli myös edistynyt "käy siihen" käsky ja perusasennot oli jo paremmat. Metallin kanssa ollut vähän haluton kun sitä ollaan niin kauan sitten viimeks tehty joten siihen pyysin vinkkejä. Demi kyllä ottii metallia ihan hvyin suuhun ja vähitellen pitää nostaa vaatimustasoa jotta ei vaan nosta, vaan myös pitää metallia pidempään suussaan. Otettiin siis alkuun nostoja lähellä ja loppuun vauhtinoutoja, jotka sujui innokkaammin. Seuraavaksi siis vaadin pitämään pidempään niin ettei heti pudota ja niin että liikun Demin kanssa vähän ympäriinsä niin että kantaa metallia. Seuraamisesta sen verran, että oli liian edessä, koska imutan sitä liian edessä. Käsi siis taaemmas, mutta Ansu painotti perusasennon tärkeyttä ja hän itse lähtisi opettamaan seuraamista perusasennon kautta, askel kerrallaan, ei imuttaen. Tässäpä nyt sitten mietin mitä alan jatkossa tekemään. Treeneistä oli taas paljon hyötyä ja asioita joita pitää miettiä, mutta sehän on vaan hyvä asia. Kiitokset taas Ansulle ja Pialle!

Malminkartanosta lähdin Demin ja Kirsin ja Sonan kanssa Haukilahteen koirarantaan. Rannalla ei ollut muita koiria. Demi ja Sona oli tosi kivasti yhdessä, vähän leikkivät, kummatkin käyttäytyi todella kivasti. Rannalla tuuli paljon joten isoja aaltoja oli. Otettiin kengät pois, käärittiin lahkeet ja mars mereen. Sona tuli innokkaasti ja Demikin tuli kun vähän suostuttelin. Mentiin sen verran pitkälle ja kun tuuli niin Demi kastui ihan kunnolla, ja muutaman kerran jopa "joutui" pikkasen uimaan kun jalat ei yltänyt pohjaan kun tuli isompi aalto. Neiti ei kumminkaan ollut moksiskaan ja tuli veteen useamman kerran ihan reippaasti. Demi oli kyllä mahtava näky kun oli ihan märkä, näytti ihan uitetulle rotalle. Tässä lyhyt video mix, jonka Kirsi kuvasi rannalla. Videolla esiintyy Demi (Mironik´s Dipanda) ja Sona (Brantastigs Xonia). Tässä linkki: youtu.be/-g_FT81GbTg

 Autolle kun mentiin niin käytiin vielä nurmella ottamassa 1 krt vauhtiluoksetulo ja siitä palkka, hienosti tuli lujaa luokse. 

Illalla käytiin pidemmällä metsälenkillä siskon koirien kanssa. Vapaana juoksivat kaikki, sulassa sovussa. Demi leikki lähinnä Nitan kanssa vaikka muutaman kerran myös Ruutin. Ja mustikoita löytyi aika paljon, ja Demihän, niinkuin Nitakin tykkää todella paljon mustikoista joten aina kun Demi tuli luokse niin palkkasin mustikoilla. HAH, joo ihan kuin niitä ei muuten sais, mutta kun noi mun puikkonokat ei osaa niitä itse syödä suoraan puskasta...