Päivällä lähdettiin Hyvinkään kautta ajamaan Längelmäelle, Keski-Suomeen. Pia oli järjestänyt meille Hanna Helmisen kaksarin. Koulutus pidettiin kana-areenalla. Aloitettiin roudaamalla tavarat ja koirat halliin, jonka jälkeen kahviteltiin ja juteltiin. Treenivuorot jaettiin niin että yksi ongelma per koira jonka jälkeen vaihtuu vuoro. Yhteensä kolme settiä tehtiin. 

Demin ekassa setissä keskityttiin seuraamiseen. Kerroin miten olen tähän asti seuraamista tehnyt ja mhin haluan apua. Sitten tein pari esimerkki pätkää jotka meni ihan meidän omalla tasolla. Eka huomautus oli palkkaaminen, eli palkka vasemmalta. Jepp, niin on tehnytkin, mutta vaihdoin palkan jossain vaiheessa oikeaan käteen kun Demi jätätti ja tää palkkakäden vaihto autto siihen ainakin jonkin aikaa, mutta tilalle tuli pieni poikittaminen. Mun ei myöskään tarvitse/kannata rikkoa asentoa kun palkkaan, vaan palkkaan vasemmalla kädellä, jalan myötäisesti, ei eteen/taakse/sivulle. Demi hakeutu nimittäin vapautuskäskyllä ties minne, kun oon usein palkannu eteen. Seuraaminen parani kun muutin palkkausta. Ja kommentti oli että meidän seuraaminen on hyvin nättiä, jee  Tehtiin sitten seuraamista seinän viertä pitkin, jotta Demin lantio pysyy suorassa (poikitus oli kumminkin onneks pientä) ja koitettiin eri pitusia pätkiä. Demi pysy hyvin suorassa. Palkkausväliäkin saatiin jo kolminkertaistettua, kun tehtiin seuraamista kahdella pysähdyksellä, jossa ainoastaan kehuin, vasta kolmannen pätkän jälkeen palkkasin. Toimi todella kivasti. Mä oon siis kotona yrittäny pidentää seuraamista pelkällä suoralla, mutta kontaki on tippunu kun matka on kasvanut. Vinkki tähän oli että seurautan suoraan, mutta mukaan pysähdyksiä jossa sitten kehun, mutta en palkkaa kun vasta muutaman pätkän jälkeen. Eli ei pitkiä pätkiä jossa en kehu koiraa, joko annan uuden seuraa käskyn tai kehun, ja näin saan matkaa pidennettyä. Ja pitää muistaa tehdä seuraamista seinän vierellä jotta saadaan koira pysymään suorassa.

Tokassa setissä ongelmana oli merkki. Aloittelin merkin opettamista kuluneella viikolla ja ei se ihan niin menny kuin olin ajatellu. Kerroin mitä olin tehnyt, enkä ollutkaan hölmösti ajatellut, vaan itseasiassa ihan oikein, mutta juttu pitää pilkkoa pienempiin osiin, eikä koittaa niin kuin olin tehnyt. Aloitettiin kosketusalustalla, ja Demihän näytti että tietää mitä pitää tehdä, eli läppästä tassulla alustaa. Eli tää oli ok. Sitten siirryttiin seis-käskyyn. Heittelin Demille nakkipaloja ja kun tuli mua kohti niin käsi+kroppa+käsky -> nakki lentää. Eli tehokkaasti koiralle käden ja kropan avulla käsky pysähtyä ja samalla käsky ja nakki. Tää tuntu alkuun tosi vaikeelle. Musta tuntu etten vaan osaa tehdä kädellä oikeeta liikettä aj samalla antaa suulista käskyä ja heittää nakkia. Mutta kun Hanna tän demonstroi ja näytti eka omalla koiralla ja sit Demillä, ni kyllä se sit pikkuhiljaa alko luonnistumaan. Seuraavassa asekelessa otetaan kosketusalusta kehiin ja kun Demin meni alustalle läppäsemään niin mun piti huutaa seis ja heittää nakki. No mä kun oon tähän mennessä sanonu/huutanu Vau/Jess kun on koskettanut niin oli alkuun vaikeeta muistaa että ei mitään kehuja vaan kun koira koskettaa alustaa niin sit seis käsky ja nakki perään. Yllätyksekseni tää alko toimimaan ja treeniä jatketaan kotona. Seuraava vaihe on sitten opettaa että merkki on edessä, jotta koira oppii katseellaan bongaamaan edestä merkin. Opetusvaiheessa Demi saa jopa varastaa merkille jos bongaa sen ajoissa. Sit kun Demi osaa bongata merkin voi merkille lähettäessä sanoa "edessä merkki koske", jolloin tietää että merkin takana on alusta johon koskea. Eli näin jatkamme kotona.

Vikana kaukot. Sain positiivista palautetta että alkuopetus on tehty hyvin  ja tekniikka oli hyvällä mallilla. Etäisyyttä en oo oikeen saanu näissä kaukoissa koska maahan-seiso vaihdossa Demi tökkäsee mun kättä, eli tästä piti päästä eroon jotta etäisyyttä saan kasvatettua. Tehtiin niin että otettiin muurin sivutolppa ja kaadettiin maahan, Demi toiselle ja mä toiselle puolelle. Käsimerrki vaihdettiin heti alkuun, samanlainen mitä mulla jo oli, mutta käden liike sivulle eikä eteen, jotta koira hahmottaa sen sitten pitkältä matkalta hyvin. Mun käsimerkit on aika hosumista eli rauhallisuutta niihin. Kun itse rauhoitun niin johan ne Deminkin vaihdot alko sujumaan. Likkumista oli välillä sivuttaissuunnassa, mutta mukana oli myös oikein hyviä ja puhtaita suorituksia, eikä enää päässyt tökkimään mun kättä, jess. 

Sain siis koulutuksesta hurjan paljon hyötyä, vinkkejä tuli todella paljon ja oli myös kiva kuulla että olen saanut hyvääkin aikaan. Erityisesti mun lämmitti kommentti seuraamisesta ja kaukoista. Seuraaminen sen takia et se on tuntunu niin vaikeelle, varsinkin sen matkan pidentäminen. Mutta nyt innokkaana uusia treenejä uusien vinkkien kera. Valtavat kiitokset Hanna H:lle ja ihanalle Pialle, joka kirjotti mulle Hannan neuvot muistiin. Ihan törkeen fiksua, koska ei niitä vinkkejä kyllä muuten muista, ainakaan kaikkia. Mahtava päivä oli! Toivottavasti päästään jatkossakin, aika ajoin Hannan valvovan silmän alle.