Tässä oli meille pieni haaste. Saatiin viime treenien päätteeks lainaksi metallikapula, sovittiin että palautetaan kapula kun Nita on sitä suussaan käyttänyt. No tänään sitten oli SE päivä! Kipeenä kun vielä oon niin päätinpä sisällä vähän touhuta, koska Nita on pikkasen käynyt kierroksilla. Laitoin eteiseen puisen noutokapulan ja metallikapulan vierekkäin ja pyysin Nitan noutamaan. Ei liene yllätys että toi puisen eka. No en tästä lannistunut vaan pyysin uudestaan, käväsi metallisen luona ja jäi tuijottamaan mua, pyysin uudestaan ja uudestaan. Hetken päästä jo tassula tökki kapulaa ja käytti suussa. Isot kehut ja palkka. Otin uudestaan pelkällä metallilla, uus lähetys ja taas mietti ja mietti. Pyysin varmaan kuus kertaa aina vaan innokkaamin ja innokkaammin ja loppujen lopuks neiti otti kapulan suuhun ja toi sen muutaman metrin muhun päin jolloin repesin riemusta. Nameja ja kehuja ja lopuks vielä leikittiin, jihaa!

Toi mun pieni musta jaksaa vaan yllättää, makeeta! Ajattelin joskus että voittajaan ei koskaan oo mahiksia kun metalliin ei koske, mutta eihkä pikkuhiljaa... toivotaan ainakin.  Ainakin nyt yks iso ongelma vaikuttaa jo vähän pienemmältä, ei se metalli maailmaa kaadakkaan ;)