Tänään oli treffit Tiina, Vellun ja Nana kanssa tossa lähi-hiekkakentällä. Otettiin paikallamkuuta, Nita meni maahan hyvin, mutta piippaili ihan kokoajan. Komensin mutta siitä ei kyllä ollu mitään hyötyä. Pysyi kyllä hyvin, mutta ääntely oli raivostuttavaa. Tiina seurautti Nanaa taas läheltä, menin Nitan ympäri moneen otteeseen ja leikki myös Nanan kanssa parin metrin päässä. Nita pysyi, tais kerran nousta istumaan, mutta käskystä meni takasin makuulle. Piipitys ei lopuunu vaikka menin ihan lähelle . Vapautin kun sai suun kiinni ja oli muutaman sekunnin hiljaa. Otin kaukoja väliin, etäisyyttä ehkä 2 m. Vaihdot oli ihan hyviä, asennot vaihtu ekasta käskystä . Uudestaan paikallamakuuta. Vaihto lonkka-asentoon aika nopeesti. Näytti rauhalliselle, mut piipitti kumminkin. Yleensä piipitys on sellasta levotonta ja sillon tietää että ei tuu pysymään, mut nyt oli ennemmin valittavaa ja paljon hiljasempaa. Koko lykäsen treeni ajan sato vettä, mutta se ei kyllä saa olla mikään syy piippaamiseen. Nyt oli myös pitempiä aikoja ihan hiljaa, joten pääsin palkkaamaan muutaman kerran jonka jälkeen vapautus. Voi blaah ku mä inhoon noita paikallamakuita. Niin epätoivosta ku olla ja voi. Loppuun vielä Velun tekemä luoksepäästävyys. Vellulla oli kuivattuja lohipaloja kädessä, mutta siis Nita ei pakittany yhtään kun tuli luokse. Silitti päätä ja niskaa ja Nita pysy istumassa . Vellu teki saman kolme kertaa, joka kerran jälkeen anto namin. Nita kyllä ties et Vellulla on herkkuja kädessä, mutta oli kyllä hyvä suoritus koska Nita ei silleen tunne Vellua ja anto kumminki koskea ilman pakittamista.
Törmättii eilen iltalenkillä kaks kertaa valkohäntäpeuraan (?), oli lähellä, n. 5 m päässä. Nita oli vapaana ja lähti lähestymään peuraa, mutta ei lähteny kumminkaan jahtaamaan sitä. Tän peurakohtaamisen jälkeen törmättiin jänikseen. Se oliki sit Nitan mielestä kiinnostavampi ja lähti kaahottaa jäniksen perään, karjasin Nitalle että seis, ja neiti pysähtyi nätisti. En laittanu hihnaan ku kuunteli niin kivasti. Nita on kyllä niin kiva ku uskoo käskyjä vaikka lähellä oliskin eläimiä joiden perässä olis kiva juosta.
Kun tultiin tokotreenistä kotiin niin huomasin että Nita ravistelee päätä, raapii vasenta korvaa ja pää on kallellaan... mahtaako olla korvatulehdus? No seurailen huomiseen ja jos näyttää siltä niin soitan aamulla eläinlääkäriin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.