Perjantaina sisko tuli koirien kanssa meille. Tehtiin ruokaa ja puhuttiin... Nita ja Ruuti käytti ajan hyödyksi ja paini, paini ja paini . Yöllä mentiin iltalenkille, tonne meijän pellolle, joka siis on pelto jonka ympärillä kiertää sellanen nurmialue.. Ketään ei ollu mailla halmeilla ja koirat juoksi vapaana. Kyllä niillä virtaa riitti, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lenkin loppupätkä menee pellon reunaa pitkin, yleensä neidit on siinä vaiheessa jo rauhottunu ja kipittää kiltisti polkua pitkin, mutta ei tänään. Tytöt lähti irrottelee keskelle peltoa. Eipä siinä mitään, mutta siellä pitäis kesällä kasvaakkin jotain viljaa, jonka takia en oo ikinä päästäny koiria sinne. No eipä me niitä kyllä päästettykkään, mutta ne vaan ampas sinne. Meni hetki ennen kuin kuuroille korville meni viesti perille että pellolta pois ja heti. Sieltä ne tytöt sitten tuli ja kivan mutaisia olivat. Kotiin kun päästiin ni en sitte jaksanukkaan Nitaa pestä, vaan mentiin suoraa nukkumaan. Aamulla lattia oliki sit sen näkönen et olis ehkä kannattanu pestä. Hiekan ja mullan sekoitusta oli lattiat täynnä. Eli aamusta heti imuroimaan ja luuttuamaan lattiat.

Launataina oltiin kotona koko päivä, paitsi illalla Lea kävi noukkimassa mut ja Nitan kyytiin ja auto kohti Oittaata. Kirrettiin Oittaalla joku lenkki jonka jälkeen suunnattiin rantaa kohti. Mentiin yhelle pienelle hiekkarannalle, jossa koirat  olis vois uida, mut eipä Nitaa kiinnostanu yhtään. Siellä rannalla oliki sit sellanen 7 kk ikänen labbisuros joka oli ihan rakastunu Nitaan. No Nitan mielestä se oli aivan kamala kakara ja tuli vaan pyytää että pelastaisin sen pikkuhirviön kysnsistä. No enpä tehny asialle mitään vaan odotin että Nita tuolle hassulle pennulle olis jotain sanonu, mutta eipä meijän neiti muuta kun vähän näykki ilmaa. Eipä tuo pentu siitä ollu moksiskaan, mutta olikin sit sitä mieltä että Ruuti oli vielä kivempi ja jätti sitte Nitan rauhaan. On toi meijän Nita vaan niin kiltti tyttö kun ei ketään komenna, vaikka syytä olis...

Nita ja Ronja poseeraa

Tänään sunnuntaina oli tokotreenit Vantaalla. Saatiin Annesta ja Reetasta seuraa . Alkuun otettiin paikallamakuuta, voi kamalaa mitä se oli. Neiti vaan piipitti ja piipitti ja piipitti ja vaihto asentoa miljoona kertaa . Ei ollu mitään väliä meninkö kauemmas vai tulinko lähemmäs sama meteli kokoajan. Välillä oli kyllä hiljaakin, mutta sillon vaihto asentoa levottomasti. En tiedä kuinka pitkä tosta paikallamakuusta tuli, mutta aika pitkä siihen nähden mitä yleensä teen.  Sitten otin liikkeestä seisomisia. Anne laski että kolmannella askeleella pysähty, eli ihan ok, viimeks nimittäin pysähty 5:llä askeleella (siitä kun annoin käskyn). Taisin otta kolme toistoa, kolmannella pysähty joka kerta. Sitten oli Nitan vuoro mennä sivuun kun Anne otti Reetalla liikkeestä maahan. Nita huus aika lahjakkaasti koko sen ajan kun Reeta teki töitä, kunne mulla meni hermot ja sanoin tosi tiukasti "hiljaa". Oli hiljaa sit jonkin aikaa, jonka jälkeen palkkasin ja otin koiran irti. Mun pitäis oikeesti alkaa vaatii Nitalta että on hiljaa kun on sivussa, en tiiä miks en oo sitä ennen kunnolla vaatinu... Otin vielä vähän seuraamisat, huonoa oli suurimmaks osaks, ei oikeen kontakti pysyny, vaikka paikka oli hyvä. Kaukoja otin, muutaman vaihdon, huonoja oli, monta käskyä. Loppuun vielä paikallamakuu Reetan kanssa. Jäin alkuun 5 m päähän. Oli paljon rauhallisempi ku ekalla kerralla. Nous aika nopeesti kyllä istumaan, annoin uuden käskyn ja meni maahna. Ton nousemisen jälkeen meni lonkka-asenton ja pysy hyvin. Ei muistaaksnei piipannu kertaakaan. Kävin välillä yli 20 m päässä ja tulin taas lähelle, jossa pysyin suurimman osan ajasta. Oli kivan levollinen . Tämäkin paikallaolo kesti aika kauan, mutta onneks saatiin yks onnistuminen. Lopuks mentiin vähän lenkille, tytöt pääs leikkimään. Tänään löys yhteisen sävelen kivan nopeesti. Näytti olevan hauskaa