Tänään alkoi aamu jo klo. 6:30, koirat lenkille, aamupala ja sitten auton nokka kohti Purinaa. Alkuun radanrakennusta ja sitten toiminkin tuomarin sihteerinä, olipas taas kivaa puuhaa  Klo. 8-13 tuijotin tuomarin kättä, kirjaimellisesti tujotin kun ei siinä muuta voi tehdä ettei hetkeksikään herpaannu, kun silloin voi joku virhe jäädä huomaamatta. Radoilta tuli paljon virheitä ja nollat oli todella vähissä. Ja kuinkas muutenkaan, vettä satoi taas! HAU:n kisoissa on satanut joka hemmetin kerta, kesälläkin satoi ihan kaatamalla, huonoa tuuria. No tällä kertaa mua ei kauheesti haitannu kun pystyin seistä teltan alla suojassa.

Kotiin kun pääsin niin tein ruokaa ja sitten lähdinkin hakemaan systeriä ja matka jatkui Inkooseen sienimetsään. Saatiin työkaverilta hyvä sienestyspaikka ja suuret odotukset meillä oli kun sinne suunnattiin. Ja paskat, ekat 1,5h taaperrettiin koirien kanssa, eikä löydetty sienen sientä, tai noh olihan siellä mutta ei kanttarelleja eikä suppiksia. Jatkettiin vaan matkaa ja lopulta löydettiin kyllä ehkä litra kanttarelleja ja 7litraa suppiksia. Oltiin metsässä reilu 3h, vaihdettiin kyllä lopuks paikkaa kun meni hermot. Silmät oli kyllä niin väsyneet jo kahden tunnin jälkeen, ettei meinannut sienestyksestä mitään tulla. Selvästi kyllä vaikutti tuo aamupäivän duunari homma, kun sielläkin piti silmiä niin tarkasti käyttää. Metsässä oli kyllä tosi kivaa, hyvin vaihtelevaa maastoa, paljon mäkiä ja todella upottavaa sammalta, ihan tuntu reisissä kun autolle päästiin. Nita teki muuten metsässä kolme kertaa katoamistempun! Nitan kun on se joka aina pysyttelee 10 m säteellä musta  hävis jonnekkin siis kolme kertaa, Demi pysyi nämä kerrat mun lähistöllä, mutta mä jopa ehdin hieman säikähtää kun Nitaa ei kuulunut kun sitä huutelin. En todellakaan tiedä missä se huiteli, ei siis ollut poissa kuin vajaan minuutin, mutta se on paljon tolta koiralta joka on mua seurannut kuin varjoa 3,5 vuotta. En tiedä onko tekemässä juoksua vai mikä juttu toi katoaminen oli, mutyta kamalalta se tuntui. Demi jätti tänään sienet rauhaan ja keskittyi Nitan kanssa leikkimiseen ja paikkojen tutkimiseen, en nähnyt kertaakaan että olis paskaa syönyt, mutta olihan se syönyt! Kun käynnistin auton niin kuulin sellasta tiettyä ääntä, mitä koirat pitää kun on kohta oksentamassa. Hyppäsin autosta ulos ja menin avaamaan takaluukun, Demi oksensi just sillä hetkellä. Otin paperia ja siivosin takaluukun, ja paskaahan se oli mitä se oksensi, eli kyllä oli taas metsän antimet maistuneet. 

Mun oli tarkotus tehdä Demille jälki sinne metsään. Olin ottanut kuivamuonaa mukaan purkkiin, mutta ton sienestyksen jälkeen olin sen verran väsynyt etten jaksanut sitten jälkeä tehdä. Demi oli kyllä myös väsy. Kotiin kun tultiin niin tyttö vaan nukkui takaluukussa eikä ollut tulossa ollenkaan sieltä pois, noh tulipa kumminkin. Nyt on koirat nukkunut jo monta tuntia. Jäljen teko siirtyy huomiseen.