Perjantaina töiden jälkeen pakkasin Nitan ja kamppeet autoon ja lähdin siskoa ja koiria hakemaan. Kun koko porukka oli autossa alkoi ajaminen Jyväskylään. Matkantekoon tais mennä vajaa 5 h pysähdyksineen kaikkineen, hitsin pimeetä oli kyllä ajella kun ei tuolla maalla mitään katuvaloja oo . Matka meni tosin kaikinpuolin hyvin ja perille päästyämme kävin pissattamassa koirat kun sisko ja vaari kanto tavarat sisälle. Nita oli intona kun pääs mummille ja vaarille, vähän tosin ne kerrostalon portaat jänskätti, mutta meni ne hyvin. Yö menikin sitte vähän heikosti, Nita herätteli vähän väliä niinkuin aina. Nitalla menee aina eka yö huonosti, herättelee mua jatkuvasti, mutta seuraavat yöt menee aina vaan paremmin... niin ja aamusta Nita ja Ruuti päätti sitte puol 8 aikaa alkaa painimaan siellä pienessä makkarissa. Eipä siinä voinu muuta tehä ku pukea vaatteet päälle ja mennä lähimetsään jossa saivat juosta vapaana ja purkaa energiaa. Lauantai aamuna Jyväskylässä tuli lunta, ja sitä lunta sato reilu 6h, joten iltapäivällä kun mentiin pitkälle lenkille niin oli maa ihan valkonen ja pääsipä Nita maistelemaan lunta. Sai tosin vain maistaa koska en anna sen syödä lunta ettei turhaan saa masupöpöjä. Lenkiltä tultuamme rappusissa sattu pieni kömmähdys. Nita tunnetusti lähti hetken miettimisen jälkeen kauheeta vauhtia kipuamaan rappusia, astui hihnan päälle ja meni rähmälleen, oikee takajalka jäi rappusen väliin jumiin, mutta se saatiin sieltä pelastettua. Eipä jalalle mitään käynyt, ei aristanut jalkaa vaikka sisällä sitä tunnustelin ja illalla venyttelin. Sen verran neiti kyllä säikähti että illalla ja tänään aamulla oli rappusten kapuaminen kyllä henkien taistelu. Kipusi kyllä portaat mutta pelotti hirmusesti, ulisi ja pakitti, ulisi ja haisteli, loppujen lopuks kiipesi portaat. Pienen koiran henkinen tasapaino sai pienen kolahduksen. Töitä on tehtävä jotta saadaan taas neiti rennosti kulkemaan rappusissa. Ei auta muu kun mennä taas siskolle harjottelemaan portaita, kyllä se siitä.