Käytiinpä tänään sitten piitkästä aikaa match show:ssa. Kerran aikasemmin olen käynyt, Nitan ollessa pentu. Sen koommin ei olla käyty, koska mä en oikein noista välitä. Jos näytelmiin pitää mennä niin sitte ihan virallisiin... mutta, kuinkas siinä näin kävi, no paha paha Kirsi sitten vähän niinku pakotti. Kuulemma ollaan treenin tarpeessa cheeky, miten niin wink Eka ajattelin että Kirsi esittää kun pakko oli paikanpäälle tulla, mutta kun asiaa ehdin sulatella niin totesin että esitän itse niin saan treeniä ruotsin reissua varten, koska siellä joudun todennäkösesti jonkun koiran esittämään. Demille laitoin hetken mietinnän jälkeen kuristavan kaulapannan, koira meinas alkajaisiks hirttää ittensä siihen kunnes tajus mun käskystä olla sinkoilematta. Demi osallistui aikuisten isojne koirien luokkaan, niitä tais olla 25 kpl. Oltiin kolmannessa parissa, vastassa staffi (muistaakseni). Tuomari mietti pitkään aj totesi että vaikea päätös, jaahas, ja saatiin sitten sininen nauha ja kehut hyvin liikkuvasta koirasta. Demi ravasi kivasti, ei vetänyt staffin perään eikä tehnyt mitään muutakaan tyhmää. Seisominen sujui hyvin, tosin kuulemma takajalat eivät olleet hyvin (en niitä kauheasti tuijotellut). Mentiin sitten uudestaan sinisten kehään ja nyt kiinnitin enemmän huomiota seisomiseen, jalat oli kunnolla ja pysyi mukavasti paikoillaan, ravasi hyvin. Sijoituttiin loppujen lopuks sinisten kolmanneksi. Saatiin ruusuke, ruokaa, lelu, nameja, luu ja inupect fortea. Mukava kokemus ja nyt on hieman varmempi fiilis lähteä ihan oikeisiin näytelmiin. Paras juttu oli se että Demi seisoo nätisti ja ravaa kunnolla vetämättä ja kaahottamatta. Nooa oli myös mukana ja oli pentujen paras, onnea Nooa!

Sitten siirryttiin Puolarmaariin tekemään jäljet koirille. Ensin tein Demille jäljen, pituutta reilu 40m. Nappuloita vaihtelevasti, välillä joka askeleella ja välillä 8 askelta tyhjää. Demi oli taas into piukeena tulossa jäljelle, löysi paalulle itse ja aloitti jäljestyksen. Oli alussa vähän kiire ja muutama nappula jäi syömättä, mutta muutaman metrin jälkeen meni todella kivasti ja loppuun asti kivasti nenä maassa ja pysyi jäljellä. Pidän liinan lyhyellä koska haluan ite nähdä pysyykö jäljellä vai ei. En tiedä pitäiskö nyt vaan alkaa antaa enemmän liinaa? Mutta hieno neiti on heart Sitten oli vuorossa Nitan mini-jälki, 10m pituutta, lihapullanpala joka askeleella. Alussa taas oli vähän pihalla, pyöri ja hyöri, tarkisteli sivuille ja taakse, kunnes sitten taas eteni paremmin nenä maassa. Nita selkeesti paineistuu jos kiristän liinaa  enkä päästä eteenpäin jos jättää nameja syömättä, joten päätin sitten päästää etenenemään vaikka ei söisikään kaikkia. Paremmin meni kuin viimeksi, joten ehkä tämä tästä. Nita sai vielä hetken leikkiä fresbeellä.

Puolarmaarista ajettiin Nitan kasvattajna luokse. Nita ja Demi sai jäädä autoon odottamaan sillä aikaa kun olin Monicalla (Nitan juoksujen takia). Juteltiin niitä näitä ja syötiin ja juotiin. Kiitos Monica!