Aamulla herätessä mittari näytti -22 astetta, tuli taas ajateltua kuin luksusta on kun voi treenata lämmitetyssä hallissa, tänä talvena olis muuten aika monet treenit jääny väliin. Ajeltiin Hyvinkäälle treeneihin ja Mimmin pitämälle tunnille, tosin Mimmi lähti melkein heti kotiin kun oli kipeä, mutta saatiin sitten Mimmin äiti meitä treenaamaan. Tuli taas todettua että on ihan hyvä että välillä joku muukin pitää treenejä kun aina samat tyypit koska vaihtelulla saa enemmän irti treeneistä, tai siis ainakin uusia näkökulmia. Tehtiin 14 esteen rata, jossa muutama haastava kohta. Tuli huomattua että noita putkia joihin tullaan ns. takaapäin niin niitä on pakko treenata. Nita meni todella monta kertaa putkesta (8.) ohi, testasin sylikäännöstä jota syksyllä treenattiin AST:n kurssilla ja silloin se toimi hyvin, nyt kun sylkkäriä ja noita pimeitä lähestymisiä putkeen ei olla treenattu niin eihän ne kyllä onnistuneetkaan. Valsilla sain sitten toimimaan, mutta jäi kyllä vaivaamaan kun ei sylkkärillä onnistunut . Takaleikkaus puomin jälkeen pöydälle sujui tosi hyvin, saatiin hyvä jyrkkä käännös, toisin kun maanantain treeneissä. No onneks nyt toimi . Keppeihin saatiin uusia vinkkejä. En saa enää jankuttaa "kepit kepit" koska näin kuulemma yritän vaikuttaa Nitan tahtiin, ja tämä ei toimi, vaan pitää sanoa kepit vaan muutaman kerran ja sitten vaan kehua keppejen aikana ja antaa Nitan suorittaa. Niin ja mun pitää olla sivusuunnassa kauempana jotta Nitalla on työrauha. Tämä toimi, testattiin useampaan otteeseen ja Nita alkoi löytää rytmin keppeihin kun sai itse tehdä ilman mun tahditusta. Oli tosi hyvä saada uusia vinkkejä koska noi kepit tuntuu niin vaikelta. Kaikki vinkit jotka helpottaa Nitan itsenäistä suoriutumista kepeistä on tervetulleita.

Tunnin jälkeen suunnattiin Nitan kasvattajalle. Nitan sisko Lotta oli Monicalla hoidossa joten siskokset pääsi leikkimään, kivaa niillä oli. Kahvit juotuamme suunniteltiin vähän kesän näyttelyitä ja sitten lähdettiin koirien kanssa lenkille. Pakkasta oli edelleen lähemmäs -15 astetta, mutta hyvin meni, ei palellut koirien tassuja. Pirkkolassa on myös niitä hemmetin hiihtolatuja joka puolella niinkuin täällä meilläkin, mutta onneksi siellä pääsee edelleen myös kävelemään.