Tänään piti olla luvassa kivaa riekkumista Ruutin ja Ronjan kanssa, mut kuinkas kävikään, rakas sisko teki oharit. No eipä se mitään haitannut. Päätin tehdä sitten pidemmän lenkin ja päädyttiin Nitan kanssa yhden päiväkodin parkkipaikalle tokoilemaan. Tämä tokoilu sijoittu lenkin puoliväliin eli oli iha sopiva ajankohta. Ei olla koskaan Nitan kanssa käyty tuolla kyseisellä parkkipaikalla, eli paikka oli ihan vieras. Nita oli kivan rauhallinen kokoajan, ei mitään haukkumista tai piipailua mitä yleensä aina tapahtuu uusissa paikoissa. En tiedä mahtoiko tuo lenkki vaikuttaa asiaan, eli oli jo saanut jonkun verran purkaa virtaa... Alkuun seuraamisia. Todella hyvä kontakti, näin hyvää kontaktia ei oo vähään aikaan ollu ja tuli huomattua että kontakti oli parempi sillon kun ite katoin suoraan eteen enkä vilkuillu Nitaa. Käännökset oli myös tiiviitä ja hyviä, kerrankin muistin oikeesti siirtää katsetta ennen kun käännyin, pitäis kai aina muistaa koska vaikutti toimivan. Otin kerran myös liikkeestä maahan ja seis. Liikkeestä maahan, jätti kyynerät ilmaan, mitä en oo huomannu et olis aikasemmin tehny, voi kyllä olla että onkin, mutta täytyy tähän kiinnittää nyt huomiota. Liikkeestä seis oli super. Luoksetulo hyvällä vauhdilla. Tuntu aika hyvälle ton treenin jälkeen, mutta tuntuu et me treenataan aika pienen häiriön alla. Tarttis muita koiria häiriöks, koska autot ja ihmiset ei näytä pahemmin haittaavan. Tosin onhan tuolla agilityhallilla treenatessa aina häiriötä, mutta kun ne on tuttuja koiria ni häiriö ei oo niin suurta.