Oltiin Nitan kanssa lenkillä kun kadulla tuli vastaan tavallista pienempi mäyräkoira. Koiralla ei ollut kaulapantaa eikä omistajaa näkynyt mailla halmeilla. Nita ja mäyris haistelivat hetken toisiaan ja kun omistajaa ei vieläkään näkynyt niin päätin ottaa koiran kainaloon ja lähdimme kävelemään samaan suuntaan mistä mäyris tuli. Ehdittiin kävellä n. 50 m kun kuului miehen ääni joka huuteli koiraa ja risteyksessä tulikin tämä mies vastaan. Tämä pieni mäyris on vajaan vuoden ikäinen, aika söpö kaveri vaikka en yleisesti ottaen tykkääkään mäyräkoirista. Mies tietenkin kiitteli kun sai koiransa takaisin. Mun ja Nitan päivän hyvä teko, saatiin nuori koira palautettua omistajalleen.

Jatkettiin Nitan kanssa matkaa pellolle ja siellä Nita pääsi juoksentelemaan vapaana. En tiedä mistä lumenseasta neiti löysi kepin, mutta riemu oli valtava. Keppejä ei nyt talven aikana ole kovin montaa löydetty joten neiti ei meinannut pysyä karvoissaan kun heitteli keppiä itselleen, toi sitä kyllä ihan kiitettävästi minullekkin ja tietty käytin tilaisuuden hyväksi ja tein muutamia tokoliikkeitä kun palkkakin löytyi. Todella hyvää seuraamista oli, tosin välillä oli niin täpinöissään että ei malttanut seurata oikeassa kohdassa ja edisti aika reippaasti, huomautuksesta palasi oikeaan paikkaan. Paikallaolo sujui myös todella rauhallisesti, aikaa en ottanut mutta varmaan joku 45 sek kesti ja sitten vapautin. Otin myös perusasentoja, alkuun ei meinannut millään tulla oikeaan kohtaan kun niin intoa täynnä oli, mutta huomautus auttoi tähänkin ja hyvää jälkeä tuli