Eilen oli sitten vuoden viimeinen päivä. Pääsin töistä viiden jälkeen ja heti kotiin päästyäni suuntasin Nitan kanssa lenkille. Ajatus oli ehtiä kiertää pieni lenkki ennen kun ilotulituksia aletaan ampua täydellä teholla. Täällä meilläpäin on nimittäin paljon lapsiperheitä ja aikasempina vuosina raketteja on ammuttu jo heti kuuden jälkeen. No empä ehtinyt Nitan kanssa kävellä kun n. 5 min kun alkoi paukkua, no onhan sitä pauketta tosin ollut satunnaisesti jo maanantaista lähtien eikä Nita niihin ole mitenkään reagoinut, mutta siis eilen pamahti suoraan meidän päällä kolme kertaa peräkkäin. Nita säikähti ja meni maahan makaamaan, nousi toki heti pamahdusten jälkeen ylös ja jatkettiin matkaa. Nita kulki koko loppumatkan ihan kiinni minussa, häntä alhaalla, tosin ei sentään jalkojen välissä tai masun alla, mutta selkeästi oli varuillaan ja epäluuloinen. Kun päästiin kotiin niin hetken kuunteli raketteja jonka jälkeen meni nukkumaan. Illan aikana leikki sisällä ihan normaalisti eikä mitenkään ollut stressaantuneen oloinen, söi normaalisti ja lepäsi, ei tosin kyllä halunnut enää ulos koko illan aikana.

Tänään aamulla Nita herätti minut aikaisin ja halusi ulos, päästin pihalle jonka jälkeen mentiin vielä nukkumaan. Vähän ennen kymmentä sitten herättiin ja mentiin sama lenkki kun eilen illalla. Ihan vaan sitä varten että halusin testata reagoiko mitenkään eiliseen. Lenkki meni hyvin, häntä heiluen, joten ei merkkiäkään mistään epävarmuudesta, hyvä niin.

Tänään vielä Monicalle kyläilemään, Nita pääsee leikkimään Taran kanssa, joka siis nyt Monicalla hoidossa maanataihin asti. Sitten Tara muuttaakin Lahteen joten voi sitten vierähtää pidempi tovi ennen kuin Taraan seuraavan kerran törmätään. Tosin Taran elämää seuraillaan Taran blogin kautta, niin saadaan sitä kautta ainakin tietää mita Tara ja Satu puuhastelee.