Tänään taas tokoiltiin ohjauksessa, mukana myös Tara-Satu, Kiivi-Kati, Sonja-Emma, Ruuti-Lea.

Alkuun ihmisneliötä joka meni hyvin tälläkin kertaa, tosin kadottaa seuraamiseen lähdössä kontaktin, toki palaa kontaktiin, mutta tähän ongelmaan puututtiin tällä kertaa. Eli treenien aikana otettiin liikkeellelähtöjä ja tavoitteena oli siis saada kontakti pysymään heti liikkeellelähdössä. Kontakti parani treenien aikana, mutta tätä on siis treenattava. Pitkästä aikaa otettiin myös estettä, ei ongelmia. Nita hyppää käskystä ja pysähtyy kun annan käskyn seis, eli tämä liike toimii. Liikkeestä maahanmenot meni myös hyvin, ei jäänyt kertaakaan istumaan. Otin myös muutaman paikallaolon kun muut touhusi muuta, oltiin siis n.10m päässä toisesta koirasta eikä Nita ottanut häiriötä, pysyi hyvin, jess! Liikkeestä seisomisessa ollut ongelmia, joten niihin saatiin myös neuvoja, eli suurin muutos on se että ei enää käsimerkkejä, pelkkä käsky näkyi riittävän tänään, tätä en ole itse edes tajunnut! No onneksi Kirsi ehdotti tätä, tähän liikkeeseen palkaksi pallo tai nami, kummallakin aion jatkaa. Sitten vielä takapäänkäyttöä, mikä ei Nitalla ole kovin hyvällä mallilla, eli lisää treeniä jossa takapää käyttöön. Treenit meni kokonaisuudessaan hyvin, jäi hyvä maku suuhun.

Löysin Nitalta tänään punkin, hyi että ne on jotenkin vastemieleisiä otuksia! Tämä kyseinen yksilö pääsi kaksi kertaa pinsetistä luikertelemaan pois  ja takaisin kiinni, ennen kuin sain sen sitten kolmannella yrityksellä pois. Toivottavasti näitä ei löydy montaa tämän kesän aikana, aika hyviin kyllä ollaan niiltä säästytty.

Aloitettiin aamu pissalenkillä, törmättiin naiseen joka kyykki metsänreunassa. Nainen selosti että ottaa talteen kaikki kanttarellit jotka löytää koiraa ulkoiluttaessaan ja tänä vuonna kantarelleja on kuulemma paljon, naisen mukaan ainakin. No mietin mielessäni että täytyypä itsekkin mennä joku päivä etsimään niitä kanttarelleja.

No myöhemmin iltapäivällä pyöräilin Nitan kanssa vanhempieni luokse, siellä oli Ruuti ja Ronja hoidossa joten tytöt saivat sitten leikkiä sillä aikaa kun itse otin aurinkoa. Kanttarellit pyörivät mielessäni kokoajan ja mietin että olisi ehkä sittenkin pitänyt ilmoittautua kurssille jossa opetetaan koira etsimään sieniä, tosin kurssi maksoi 250e / 5 krt, eli pikkasen kallista! Pitäisi siis varmaan itse opettaa Nita etsimään sieniä, mutta pitäisi treenata metsässä josta niitä varmasti löytyy, joten enpä tiedä minne mennä...

Illalla sitten päätin lähteä sieniä etsimään, Nita tietenkin mukanani. Kanttarellit silmissä tallustimme metsässä, mitään löytämättä. Pettyneenä sitten istuuduin kivelle ja Nita vierellä, kun sieniä ei saatu niin syötiin sitten molemmat mustikoita massu täyteen ja oli muuten isoja! Hyvillä mielin lähdettiin takaisin kotiin ja voin todeta että menemme kyllä uudestaan joku päivä, ehkä mekin löydämme edes muutaman kanttarellin... ja pitäisiköhän se Nita kouluttaa kanttarellikoiraksi jotta olisi kanttarellitutka

Lähdimme tänään uudelleen mustikkaan, suuntana sama paikka Nuuksiossa kun viimeksi. Mukana oli Nitan ja minun lisäksi siskoni sekä Ruuti ja Ronja. Vaikka lähdimme aamusta nousi lämpötila nopeasti ja metsässä oli aika lämmin, onneksi olimme kummatkin ottaneet koirille vettä mukaan.

Mustikat oli hieman isompia kun viimeksi joten ämpärin olisi luullut täyttyvän nopeammin, mutta toisin kävi. Nita oli päässyt mustikan makuun ja tuli vähän väliä luokseni hakemaan mustikoita (Nita ei siis itse osaa ottaa mustikoita varvuista), ei mennyt kauaakaan niin Nitan liäksi myös Ruuti tuli luokseni. Tytöt olivat sen verran ystävällisiä etteivät sentään suoraa sangosta ottaneet vaan odottivat että annan kädestä, tosin välillä kyllä tungeksivat niin lähelle että meinasi suurin osa mustikoista mennä tyttöjen suuhun sangon sijasta . Tytöt olivat sen verran söpöjä ja ei me joka päivä mustikkametsässä käydä, joten ihan mielellään mustikoita heille tarjosin.

Mustikassa olo oli tänään vielä parempaa liikuntaa Nitalle, kuin mitä viimeksi, koska Ruuti oli mukana ja tytöt innostuivat leikkimään, ei siis ollut tietoakaan mistään apaattisuudesta Nitan kohdalla, hyvä niin. Valitettavasti en ehtinyt saada tallennettua yhtään selkeää kuvaa tyttöjen leikeistä joten tässä nyt sitten vaan perus kuvia.

Nita                                                                                                                     Ronja

Ruuti

Tein pitkästä aikaa lenkin pyöräillen, lähinnä sen takia että saisin Nitaan vähän eloa. Neiti on jo pidempään ollut apaattinen, ei oikeen innostu lenkille menosta, leikkimisestä ym.. Lenkillä neiti tulee jossain siellä takanani kun siis normaalisti kulkee iloisesti vähän minun edellä tai vieressäni, välillä tuntuu että saan "vetää" Nitaa mukanani... en tiedä onko neidillä valeraskaus, mutta voisi olla ihan mahdollista. Kotonakin vaan nukkuu jatkuvasti eikä oikeen mistään innostu, tosin maanantain tokotreenissä oli suht pirteällä päällä.

Nita oli alkulenkistä todella tahmea, ravasi todella kun hidastetusta elokuvasta. Päätin joka tapauksessa että, teemme meidän normaalin pyörälenkin joka ei vielä ole mikään pitkä. Kun oltiin puolessa välissä lenkkiä Nita alkoi vihdoi reipastua ja loppumatka mentiinkin meidän normaalia pyörälenkki vauhtia. Toivottavasti tuo appaattisuus häviää vähitellen niin päästään taas nauttimaan kunnon lenkeistä.

Tänään oli pitkästä aikaan ohjatut treenit Tuomarinkylässä, paikalla oli meidän lisäksi koirakot: Tara-Satu, Kiivi-Kati ja Ruuti-Lea sekä tietenkin Kirsi.

Alkuun seuraamisia muiden ohi/ympäri ilman hihnaa, sujui Nitalta hyvin, kadotti kontaktin vai lyhyeksi aikaa, käännökset kun olivat loivia niin sujuivat hyvin. Kun Nitan ympäri/ohi seurautettiin hävitti kontaktin useammin, mutta silloinkin vain lyhyeksi aikaa. Seuraavaksi jättämisiä, koirat riviin ja koirat jätettiin vuoronperään istumaan tai makaamaan, käveltiin 3-5m päähän ja takaisin palkkaamaan. Tämäkin sujui meiltä hyvin. Sitten olikin paikallaolon aika, tehtiin BH kokeessa oleva paikallaolo, jossa yksi koira suorittaa paikallaoloa ja toinen tekee liikkeitä vieressä. Nitalta sujui liikkeet suht koht hyvin, ei ottanut Kiivistä häiriörä, mutta pupu vinttikoiraradalla aiheutti enemmän häiriötä. Pääpiirtein liikkeet siis sujui, seuraamisessa olisi voinut olla parempi kontakti ja luoksetuloon tarvitsi tupla käskyn. Sitten olikin Nitan vuoro mennä paikallamakuuseen. Kuvittelin etukäteen ettei tämä tuota sen suurempia ongelmia kun omissa treeneissä makoillut jo ihan rauhassa, mutta erehdyimpä vaan, Nita nousi vähän väliä istumaan, eli häiriötä oli tässä liikkeessä liikaa. Siispä lisää treeniä. Treenattiin myös kaukokäskyjä, alkuun Nita tuli pari askelta minua kohti kun annoin käskyn istu ja kaiken lisäksi valahti vielä makuulle, mutta muutaman toiston jälkeen meni jo hyvin. Nitalle kaukokäskyissä maahanmeno oli tänään se helpompi juttu. Loppuun vielä ns. ihmisneliö, jossa neljä ihmistä seisoo pylväinä muodostaen neliön. Koirakko joka suorittaa tehtävän tulee neliöön yhdeltä reunalta seurauttaen koiraa, kun koirakko päässyt neliöön tehdään kaksi kahdeksikkoa ihmisten ympäri ja lopuksi vielä pysähdytään istumaan neliön keskelle. Tämäkin liike on PK puolelta ja kuulemma hyvin vaikea joillekkin koirille, mutta Nita ei ottanut tässä häiriötä, hyvä likka

Lähdettiin heti aamusta ajamaan Nuuksioon, mukana olivat minun ja Nitan lisäksi vanhempani. Ajomatka kesti n.30 min ja perille päästyämme ei tarvinnut pitkälle metsään mennä kun jo mustikoita alkoi löytyä. Mustikoita oli paljon, mutta suurin osa oli vielä aika pieniä. Nita sai juosta metsässä vapaana ja piti porukkaa kasassa. Välillä olimme hieman hajallaan metsässä, ei kylläkään kovin suurella alueella, mutta Nita piti meistä lukua, juoksi meidän kolmen luokse aika ajoin ettei kukaan ollut eksynyt. Välillä Nita tuli semmoisella vauhdilla luokseni että sain ottaa ämpärin äkkiä käteen ettei mustikat olisi olleet levällään maassa, ja tietenkin neiti antoi paljon pusuja kun oli hetken ollut poissa. Hyttysiä oli kiusaksemme jonkin verran, itselläni on vasen käsi turvoksissa kun moni hyttynen päätti pistää vierekkäin ja Nitalla näyttää olevan kuonossa useampi hyttysen pistos. Ainakaan vielä ei pistokset ole Nitaa haitanneet, mutta saa nähdä miten käy. Olimme metsässä vajaa kolme tuntia, mutta aika meni kyllä todella nopeasti ja Nitakin sai siinä samalla kivan aamulenkin.

Lähdettiin sunnuntaina 12.7. ajamaan meidän mökille joka sijaitsee keskisuomessa. Mökkimme on saaressa joten ensin ajeltiin reilut 400km autolla ja sitten vielä pari kilometriä veneellä. Automatka sujui Nitalta hyvin, nousi välillä katselemaan maisemia, mutta muuten makoili ihan rauhassa takaluukussa. Pysähdyttiin pariin otteeseen jotta Nita sai juoda ja vähän kävellä ympäriinsä.

Kun päästiin rantaan Nita ihmetteli hieman paikkoja ja nostettiin Nita sitten veneeseen. Neiti oli alkuun hieman peloissaan, mutta rauhoittui puoleen matkaan mennessä. Mökillä oli samaan aikaan vanhempani, isovanhempani sekä tätini miehensä ja poikansa kanssa, eli porukkaa oli jonkin verran. Nita omaksui mökin pihapiirin hienosti ja oli sitten koko ajan vapaana kun ei lähtenyt kovinkaan pitkälle itsekseen, mitä nyt milloinkin jonkun perässä rantaan ym.. Oltiiin useampana päivänä veneilemässä, lähinnä pienemmällä veneellä soutelemassa ja Nita tykkäsi olla veneessä, katseli maisemia ja haitseli ilmaa.

Kävin uimassa pari kertaa ja Nitaa yritin saada uimaan, neiti tuli veteen mutta ei halunnut uida joten annoin asian olla, pääseehän (joutuu) Nita kumminkin taas syksyllä Hyvinkäälle uima-altaaseen uimaan, joten en viitsinyt lomalla neitiä pakottaa uimaan. Mökkireissu sujui siis oikeen mukavasti aurinkoa ottaen sekä veneillen ja uiden. Takaisin kun oltiin lähdössä ja veneellä tultu rantaan auton luokse niin Nita kääntyi ympäri ja menikin veneen luokse auton sijaan, tuli todettua että Nita matkustaisi mielummin veneellä kuin autolla jos vaan saisi itse valita. Kotimatkan päätteeksi Nita olikin aika väsynyt ja koko loppupäivä meni koiralta nukkuen.

Tässä muutamia kuvia mökiltä...

Täältä tullaan!

Nita kahlaamassa

minä täällä vaan

Nitan ensimmäinen kerta soutuveneessä

Nitan vatsa on ollut tänään ihan sekaisin, on ripuloinut, mutta vatsa onneksi rauhoittui kun annoin Inupekt Fortea. Nitan vatsa oli löysällä jo alkuviikosta, mutta meni silloin ohi kun annoin aamuruoalla maitohappobakteeria. Nita on ollut koko viikon aika vaisu, lenkillä laahustaa perässä mikä ei ole ollenkaan tyypillistä käyttäytymistä Nitalta. En tiedä onko jotain juoksujen jälkeistä mielialanvaihtelua, mutta toivotaan että saan pian pirteän koirani takaisin.

Oltiin Nitan kanssa siskoni luona kylässä. Kyläily on Nitalle aina pieni tai suuri haaste riippuen siitä miten edellisillä kerroilla kerrostalon liukkaat rappuset on sujuneet. Viime kerralla kun käytiin niin Nita kohelsi alastullessaan ja kompuroi rappusissa, joten oli siis taas pitkästä aikaa suurempi haaste päästä rappuset ylös. Sain suostutella Nitaa tovin ennen kun suostui rappusia kapuamaan, alkuun meni sellaisella vauhdilla ettei ollut lähellä taas liukastuminen, mutta loppua kohti Nita meni rappuset ihan rauhassa. Onneksi Ruuti oli kotona niin Nitan palkka rappusten kiipeämisestä oli kuivatut kanapalat sekä Ruutin kanssa riekkuminen.

Kahviteltuamme menimme läheiselle urheilukentälle tokoilemaan kun eiliset ohjatut toko treenit jäivät väliin. Ollaan Nitan kanssa kyllä viime aikoina aika harvakseltaan treenattu, joten oli ihan mukava treenata taas. Päätin käydä alokasluokan läpi, tosin hiukan muunneltuna kun en estettä omista ja koska 2 min paikallaolo ei vielä oikeen luonnistu. Aloitin treenin 45 sek. paikalla ololla, tästä kuvanäyte ja sain huomata että kuvaaminen häiritsee Nitaa jonkin verran, mutta hyvä kun tuli huomattua. Seuraamiset meni hyvin tosin oikealle kääntyessä jätättää, vaikka aikaisemmin oikealle kääntymiset ovat olleet helpompia. Tuli todettua että käännöksiä pitää joka tapauksessa treenata vielä lisää. Täyskäännökset meni superhyvin, ei yhtään jätätä, jess!  Liikkeestä maahanmenot meni todella hyvin, yhdellä napakalla käskyllä ja ilman käsimerkkiä. Liikkeestä seis ei vieläkään onnistu ilman käsimerkkiä joten tätäkin treenataan lisää. Olen ihan tyytyväinen päivän treeniin, mutta on meillä vielä tekemistä ennen kun möllitokoon osallistumme, saatikka viralliseen tokoon. 

Ja lopuksi Nita ja Ruuti pääsi vielä leikkimään ja tietenkin piti ottaa neideistä poseeraus kukkaniityllä

 paikallaolo

seuraamista

Ruuti ja Nita poseeraa!

Oltiin Nitan kanssa pitkästä aikaa näyttelyissä, ei olla käyty sitten viime vuoden marraskuun ja nekin olivat pentunäyttelyt. Pehkoja oli tänään paikalla 54 kpl, narttuja oli 32 ja uroksia 22. Nita osallistui junnu narttuihin ja niitä olikin enemmän kun olisin uskonut, eli 11 kpl.

Nita käyttäytyi hyvin näyttelyissä ja esiintyi hyvin. Nita saikin EH:n johon olen itse tyytyväinen, kun ottaa huomioon että hammaspuutoksiakin on. Tuomari  oli Beligialainen ja hän oli kuulemma hyvin tarkka hampaista. Kuulin jonkun sanovan että useammasta hammaspuutoksesta tuomari antoi H:n ja yhdestä puutoksesta EH:n. Nita oli yllättävän rauhallinen koko päivän, ei vinkunut eikä haukkunut ja viihtyi jopa häkissään.

Itseäni jännitti todella paljon, koska en ole itse esittänyt Nitan kuin yhden kerran aikaisemmin, mutta uskoisin että tuo jännityskin pikku hiljaa laantuu kun vaan käy useammin näyttelyissä. Me ei kyllä taideta Nitan kanssa mennä kun vasta marraskuussa näyttelyihin, kun odotellaan nyt ensin että loputkin karvat lähtee ja sitten vielä että uudet tilalle.

Jos kiinnostaa niin Nitan näyttelyarvostelun voi käydä lukemassa "näyttely tuloksia" sivuilta.

Nita on siis päättänyt että farmari auto on ihan yhtä tyhmä kun pienemmätkin autot. Neidille ei ole väliä kuinka paljon tilaa löytyy kun se auto on niin kamala. Nita ei siis enää itse hyppää autoon vaikka alku (pari viikkoa sitten) näytti lupaavalle, saan siis nostaa neidin taas autoon.Tänään otin sitten projektiksi auton, eli autossa on mukavaa. Oleskelin Nitan kanssa autossa useamman kerran. Alkuun houkuttelin Nitaa herkuilla autoon ja Nita nousikin puoliksi autoon mutta ei sitten halunnut tulla kokonaan joten jonkun ajan kuluttua nostin Nitan autoon ja sitten vaan oleskeltiin yhdessä autossa ja syöttelin neidille herkkuja ja rapsuttelin. Sitten  ajettiin 5 min matka vanhempieni luo kastelemaan kukkia ja kukkien kastelun jälkeeen oleskeltiin taas n.10 min autossa herkkuja syöden ja sitten ajeltiin takaisin kotiin. 

Alkuun uskoin, että Nitaa ahdistaa autot kun itselläni oli pikku auto, mutta tilanne ei ole miksikään muuttunut vaikka ostinkin farkun ja tilaa on nyt rutkasti. Aion nyt kumminkin jatkaa tätä projektia, jospa se neiti joskus viihtyisi autossa.

Nitan blogi siirtyy pikkuhiljaa tänne, täytyy vähän tutustua sivustoon kun toimii vähän eritavalla kun tuo vanha. Eli Nitan elämää voit jatkossa seurata täältä...